Aika hurja viikko taas. Eilinen meni jotenkin sumussa. Ihmettelin, että miten ei mikään onnistu ja hakkasin iltapäivästä iltakymmeneen lähinnä päätä seinään normaalien asioiden kanssa. Teleporttasin (autopilotilla kävelymatkasta mitään muistamatta) kotiovelle, enkä vielä kotonakaan tajunnut.

Vasta päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen muistin, että minullahan oli migreenikohtaus juuri ennen palaveria lounaan jälkeen. Otin lääkecocktailin ja menin palaveriin ja kipu hävisi kuin taikaiskusta. Mutta niin hävisi myös muisto koko migreenikohtauksesta. Näin ei ole aikaisemmin käynyt. Postdromessa sitten koko kohtausta muistamatta jatkoin töitä, kun olisi varmaan ollut järkevämpää lopettaa.

Tänään on ollut jotain rebound-migreenin tynkää ilmassa ja tekemisen suhteen aika hurja päivä. Noin 40 tehtävää done.

Mitähän minä tässä vielä koneella nakutan, kun pitäisi olla jo pötköllään?

Suljen toimiston oven takanani. Kello on 21:50. Taas juuri ennen hälyjen päälle menemistä, ei tarvinnut soittaa Securitasille. Tämä päivä ei ole ollut kovin tehokas. Olisi pitänyt luovuttaa kuuden jälkeen, kun aivot lakkasivat toimimasta.

Ulkona sataa märkää lunta. Olo on kuin Ryan Goslingilla.

Tuijotan ruutua aivot jumissa. Ei tästä tule enää mitään. Parempi luovuttaa. Mutta vain hetkeksi.

Päiväni sanoin – järjestys: satunnainen:

serverit, pepsi, pizza (x2), kofeiini, musiikki, kylmä, työkaveri, myyntipalaveri, irkki, komentorivi, tekoäly, väsynyt, ajatus, ideat, tehtävät, pimeä, liukasta, kiire, ahdistus, niskajumi, sekavuus, vaimo, pompula, linux, nälkä, keskusmuisti, konfiguraatio, rutiinit, jumi, unohdus.

Viime aikoina olen viritellyt jonkin verran ohjelmistokoodia kielimalleille. En siis pelkästään promptannut koodia, vaan ohjelmoinut asioita, joissa osan työstä hoitaa tekoäly. Näitä on mukava tehdä, koska se tuo tekemiseen jotenkin uutta ulottuvuutta. Muistan kun joskus 2000-luvulla koodasin chattibotteja MegaHALilla, vaikka se keksi omia suomenkielen sanojaan ja taivutusmuotojaan. Sen jälkeen Pythonin ChatterBot-moduulilla saikin sitten vähän hienompia juttuja aikaan. Mutta ei mitään niin hienoa mitä nykyiset generatiiviset tekoälyt saavat aikaan.

Moni kuvittelee tekoälyn olevan pelkkää promptailua ja chattaamista. Mutta tekoälyä on jossain määrin ollut niin pitkään kuin tietokoneitakin. Se ei ole mitään oikeaa ”älyä”, se on loppujenlopuksi ohjelmistokoodia. ”ChatGPT:stä” puhuttaessa koodi on kuitenkin jo niin edistyksellistä, että se kehittyy ”itsekseen”, eikä kukaan enää tiedä mitä mustan laatikon sisällä tapahtuu. Se on hieman pelottavaa.

AI 2027 tutkimuksen mukaan on kaksi suuntaa: Ihmiskunnan menestys tai ihmiskunnan tuho. Toivon todella, että se ei ole jälkimmäistä. AI Slop, deepfaket, toksinen positiivisuus, ”AI-taide”, tekoälyn käyttäminen suorittamaan asioita joista pidämme ja typistämään esimerkiksi kirjallista viestintää on todella tympeää ja toivon että tämä brain rot tulee johonkin kulminaatiopisteeseen joskus. Mutta sillä välin koodailen kivoja juttuja ja parantelen vanhaa. Tekoäly on boostannut tekemistäni viisinkertaisesti ja rajatussa ympäristössä omassa kontrollissa tuonut vain hyviä asioita. On kokonaan eri asia mitä se tekee rajaamattomassa ympäristössä, epäintellektuellissa tai tietotaidottomassa seurassa.

Tällaisina perus-tasapaksuina maanantaina on siis ihan mukavaa kun on jotakin ihan muuta, ”boksin ulkopuolelta”. Sitä AI osaa kyllä tuottaa.

Tekoälystä saisi useamman pidemmänkin kirjoituksen, mutta menkööt tämä tällaisena hajatelmana maanantailokiin.

Kivaa viikkoa sinulle!