Tiltissä. Energiaa ei ole johtuen eilisestä. Palaan huomenna asiaan.
+568.8%
On keskiyö. Olen koodannut aamuyhdeksästä yöhön saakka, eli yhteensä noin viisitoista tuntia putkeen. Onhan näitä joskus silloin tällöin, nopealla haulla vuoden otannalla viitisen päivää. Ei kovin tervettä, eikä järkevää, mutta tavallaan hauskaa. Nautin koko ajasta, vaikka rupeaman jälkeen hieman harmittaa, että kaikki muu päivän aktiviteetti on mennyt ohi.
Tavoitteesta jää torstain osalta vajaaksi ainakin juoksulenkki, mutta toisaalta vasen jalka ei ole vieläkään täysin kunnossa. Valvottuani yhteen saakka en tiedä jaksanko pyrähtää aamulla.
Pää on aivan solmussa. Perjantaina suunta kohti Helsinkiä.
Kahvia ja koodia
Etäpäivä. Totaalinen etäpäivä. Katson ikkunasta ulos. Sataa kaatamalla. Päätän, että en lähde tänään ulos.
Koodia lähes kellon ympäri. Kyllä se kohta valmistuu… on niin mukavaa koodata, että en malta lopettaa.
En muista enää mitä olin kirjoittamassa. Mitä äsken edes ajattelin?
Parempi luovuttaa. Huomenna jatkuu.
Vauhti päällä
Tuntuu, että viikko olisi paljon pidemmällä. Kaoottista menoa. Kahdeksan tuntia ja kaksikymmentäkuusi minuuttia yöunta alla, mutta silti väsyttää, liikaakin.
Työpäivä toimistolla on vilkas, eikä keskittymiskykyä löydy mistään. Yksi kevyt julkaisu, eväslounas ja firman uuden sivuston viimeistelyä. Iltapäivällä lähdemme asiakkaan showroomille sovittamaan ja noutamaan laadukkaat alpakanvillaneuleet yllätyspalkkioksi hyvästä työstä. Hieno asiakas, hieno projekti. Tuntuu hyvältä.
Takaisin toimistolle koodaamaan. Ei millään malttaisi lopettaa. Työt venyvät iltaseitsemään. Lähden suoraan lenkille nollaamaan pääkopan. Tarkoituksena on kiertää muutama Valon kaupungin taideteos. Kellotan 10,89 km.
Vasen jalka vihoittelee yhä. Jotenkin takareisi ja nivelet ovat nyt arkoja. Hieman harmittaa, kun ei juokseminen suju niin hyvin kuin haluaisin, vaikka otin viime viikolla reippaasti lepopäiviä. Toivottavasti ei ole juoksut juostu.
Istun olohuoneen sohvalla. En ole avannut konetta kertaakaan kotiuduttuani töistä. Hyvä niin. Overwatch 2 julkaistaan viidentoista minuutin päästä, mutta en aio mennä ruuhka-aikaan pelaamaan. Nyt ei pysty. Myöhemmin sitten.
Olen aivan valmis nukkumaan, mutta olen syönyt viimeksi kunnolla lounasaikaan. Huonekasvitkin on kasteltava. Viime päivinä on tuntunut siltä, että tekemistä on liikaa. Pitäisi osata jaksottaa viikonpäivät järkevämmin.
Syysloma tulee tarpeeseen.
Miten tässä kävi taas näin?
Väsymys, kaaos, maanantai
Viisi tuntia ja kaksikymmentäyhdeksän minuuttia huonolaatuista unta. Lähden silti kuudelta lenkille. Ulkona on pimeää. Säkkipimeää. Järven rannalla juostessa näen, kuinka valo alkaa hiljalleen rikkoa pilvipeitteitä järven yläpuolella. Rauhallinen aamu, ei näy ketään missään. Jalatkin toimivat taas. Yritän nyt olla stressaamatta ja juoksen vain eteenpäin. Keskivauhti kuusi minuuttia kilometri, ihan jepa.
Tänään palavereja kahdeksasta neljään. Vaikka suurin osa jutuista onkin kivoja firman sisäisiä asioita, väsyttää – ja paljon. Pitäydyn silti kahdessa kupissa kahvia.
Tätä kirjoittaessa teksti vilisee silmissä. En ole ehtinyt työpäivän aikana perkaamaan pursuilevaa Akiflow-tehtävälistaani, joten teen sen kotona. Ensin soittelen hieman pianolla Soundtrack to Isolationia.
Kalenterissa on nyt meditointi- ja hengittelyhetket. Hengitän huonosti ja pinnallisesti ja vihdoin löydän oikeanlaiset appit harjoitteluun. Breathe, Medito ja Center ovat jatkossa apunani aina kun tarvitsee varata hetki mielen tyhjentämiselle. Yritän opetella.
Jatketaan harjoituksia.
← uudempia 1 … 232 233 234 235 236 … 303 vanhempia →