Kympin aamulenkki suoraan heräämisen jälkeen. Loskapaskakeli latistaa, mutta lenkki luistaa, kirjaimellisesti. Unenlaatu alkaa olla kohdallaan. Lenkin jälkeen iskee jonkin sortin migreeni.
Ei auta. Pakko poistua koneelta.
PS. Markukselan Suorituskyvyn salaisuus kuunneltu äänikirjana. Hieno kirja. Saatan ostaa fyysisen kappaleen.
Vaikka pidänkin järjestelmäriippumattomuudesta ja omistan laitteita kaikilla alustoilla, olen viime aikoina hurahtanut erityisesti Applen ekosysteemiin. Löytyy iPhone, Macbook Pro, AirPods Pro. On se vaan niin kaunista. AirPods Pro:t ovat olleet sängyn jälkeen paras ostos koskaan. Suorastaan hymyilyttää lenkillä.
Apple tai ei, näin visuaalisena suunnittelijaluonteisena ihmisenä olen muutenkin tottunut tekemään kaikesta nättiä. Linux alkaa olla oletuksena jo kaunis, mutta pienellä tuunaamisella se on vielä kauniimpi.
Ei oikeastaan ole enää asiaa, jota ei Linuxilla voisi tehdä. Kotona vietän 90% ajasta Linux-koneella, enää ainoastaan pelaan ja teen musiikkia Windowsilla.
Pop_OS! Linuxilla voi kuunnella Apple Musicilla käyttämllä Cider-sovellusta. Puskee musat toki myös Last.fm:ään.
Vielä tämän päivän offline. Loma on ollut äärimmäisen rentouttava, vaikka olenkin koodannut melkein joka päivä ja käynyt juoksulenkillä joka aamu. Päiviä määrittelee sellainen tietynlainen seesteisyys, saa olla vain eikä tarvitse miettiä sen kummempia. Aivot lepää.
Ensimmäinen yö nukuttu uudessa sängyssä ja selkä on hieman jumissa. Mutta kuulemma menee viikkoja, ennen kuin uuteen tottuu. Mukavaa perjantaita sulle!
PS. Ai niin. Olen kokeillut lukuisia hengittelysovelluksia ja avoimen lähdekoodin Breathly on ilmaisista paras. Kuitenkin ominaisuuksiltaan ja monipuolisuudeltaan Breathwrk lähti nyt kokeiluun. On pakko saada arkeakin tasapainoon, ehkä muunmuassa tämän kautta.
Herään aikaisin. Unta viitisen tuntia alla. Kofeiininkäyttöni on karannut lapasesta, pitää nyt koittaa lopettaa tuo Monsterin litkiminen iltaisin. Blokkaa herkästi yöunet. Päätän ottaa myös HiCoffeen uudelleen käyttöön, niin näkee vähän puolittumisajankohtia. Yhdeksäksi terapiaan. Työstettävää on…
Tänään luvassa CSS:ää, Pythonia ja Bashia. Ei ollut tarkoitus koodata lomalla joka päivä, mutta näin vain kävi.
Iltapäivällä saan mieluisan puhelun, kun Unikulman sänkymies soittaa. Tehtaalta olisi saapunut vuode. Ikävä kyllä apumiehiä ei ole, mutta tarjoudun itse jeesimään, koska haluan sängyn nyt lomalle testattavaksi. Hetken äherrettyämme sänky on kasassa. Näyttää ja tuntuu luksukselta. Ensi yö näyttää kuinka uni maittaa.
Päivän mielialat ovat heitelleet laidasta laitaan. Syytän liian vähäisiä yöunia. Nyt voisi ensimmäistä kertaa pistää videopelit tulille, ehtii pelatakin vähän lomalla…
Asiat, joista iloitsen tällä hetkellä:
Instagramiin syntyi päivän kunniaksi pidempi stoori, joten ikuistan sen vielä tänne.
Jaahas, 11188, eli se on taas syntymäpäivä. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Kai sitä jollain tavalla on muisteltava menneitä. Yritän kutistaa egoani, mutta kai sitä nyt kerran vuodessa voi vähän ihteensäkin miettiä. Mutta totuus on, että mikäli jaksaisin vaivautua tilaamaan lehteen ilmoituksen, siinä lukisi: ”EN JUHLI”.
Vuodet ovat olleet vaiherikkaita, sekavia, mutta on siellä hyviäkin välissä, etenkin nämä viime vuodet. Tuntuu uskomattomalta miettiä kontrastia sen välillä mistä olen lähtenyt ja missä olen nyt. Olin velkainen, persaukinen, masentunut, mielenterveysongelmainen, itseäni lyttäävä, oman jaksamisensa rajamailla taiteileva jokapaikanhöylä, ylipainoinen, uneton, fyyisesti ja henkisesti pahoinvoiva, savuava raunio. Nyt olen parempaa ja tasapainoisempaa elämää viettävä, raitis, jonkin sortin juoksija, liiketoimintaa kehittävä johtaja ja taloudellisen elämäni herra. Siitä saa olla salaa – ja vähän näkyvämminkin, ylpeä.
Monesti kun kysytään paljonkos sitä ikää nyt tulee mittariin, vastataan humoristisesti 25. Kaivoin joitakin kuvia menneisyydestä, mukana myös 25v Rollea. Mukana hyvinvoivaa ja pahoinvoivaa Rollea. Molemmat kuuluvat elämään. Hyvää ei ole ilman huonoa. Vuosi 2013 (jolloin täytin 25v) oli iso vuosi, silloin syntyi poika ja firma ja puhkesi myös pahemmanlaatuinen dissosiaatiohäiriö. Tein töitä aivan tappiin asti ja eräskin synttäriyö koodasin toimistolla (ks. yksi kuvista). Edelleen koitan taistella työnarkomaaniutta vastaan, en tiedä lähteekö ylisuorittaminen minusta kitkemälläkään. Mutta yritän, kuten henkeen ja vereen yrittäjän kuuluu.
Olen 35. Tunnen hetken oloni vanhaksi, mutta oikeasti olen vielä nuori. Sisälläni asuu pieni poika. Paljon on vielä elettävää, koettavaa ja kehitettävää. Mikään ei ole koskaan valmis. On ollut mukava olla olemassa. Minulla on rakastava perhe, mahtavat työkaverit ja ihanat vanhemmat. Saan elää terveenä, tehdä elääkseni sitä mistä nautin ja mitä osaan tehdä. Läheiseni voivat hyvin ja minä osaan, pärjään ja jaksan. Olen vahva. Minä riitän. Sinä riität. Siinäpä sitä lahjaa kerrakseen, mitään muuta en kaivannutkaan. Kiitos, kun olet matkassani mukana.
Tiistai. Tuntuu lauantailta. Ai niin, on loma.
6 tuntia 53 minuuttia on unen määrän keskiarvo viimeisen seitsemän päivän otannalla. En osaa nukkua riittävää määrää edes lomalla. Vapaalla homma johtuu tosin siitä, että en malta mennä nukkumaan ajoissa. Kun ei ole mitään velvoitteita aamulla, venyttää skaalaa näköjään toisesta päästä.
Yhdentoista jälkeen pihalle juoksemaan. Lunta on tupsahtanut ennätysmäärä ja koko ajan sataa lisää. Satamassa on lunta paikoin sääriä myöten, joka vähän vaikeuttaa juoksemista. Alkaa särkemään nilkkoja. Pidän lenkin kolmessa kilometrissä, sillä ei tuota rämpimistä jaksa pidempään.
Lenkin jälkeen hommaamaan ne AirPods Pro:t ja kaupasta vähän herkkuja.
Päivän mielialat ovat vaihdelleet ahdistuksesta iloon ja takaisin. Nyt on kuitenkin hyvä olla, koska vaimon kanssa höpöttelystä tulee hyvä mieli. On myös mukava nähdä puolison ilo, kun muutkin asiat vihdoin järjestyvät.
Kun poika saapuu koulusta, hymyä seuraa lisää. Tytär on vielä bänditreeneissä. Hassu tunne, että muilla on arki täysillä käynnissä, mutta minä rentoilen kotona. Jotenkin kotoisan kiva fiilis, kun saa vain touhuilla omia vapaa-ajan askareitaan ilman minkäänlaista kiireen tuntua.
En pärjännyt ilman minkäänlaista tapasovellusta. Huomaan, että YNAB-kotibudjetti jää helposti tekemättä ja kasvit kastelematta, jos minulla ole mitään kirjanpitoa näille. Aivoni vain tarvitsevat listoja ja numeroita. Habit trackereissa eniten ärsyttää se, että on pakotettuna ja lukitettuina esim. säännöllisiin tehtäviin ja saa tilastoihin takapakkia tai jotain penaltya siitä, kun tapoja ei suorita. Olen kaivannut jonkinlaista välimallia, jossa minun ei ole pakko suorittaa, mutta näen kuitenkin mitä voisi olla tehtävissä.
Löysin vanhat musitiinpanoni, johon olen kirjannut plussat ja miinukset seuraavista sovelluksista: Mind tracker, VOS, Habitify, TickTick, Productive, Habit tracker, Loop habit tracker, TimeJot, Bearable, Daylio, InnerHour, Thera, Zea, Reflectly, Rabit, Proddy, HabitMinder, Tusk, HabitNow, Qhabit ja Habitica.
Silmääni osui Habitica. Mikäs tämä olikaan? Otin appin takaisin käyttöön ja ilahduin. En muista miksi aikoinaan lopetin. Joskus minulla oli tyttären kanssa Party Habiticassa, kun opetin tytärtä keskittymään kotitehtävien tekemiseen.
Habitican plussat:
Näin retropeliharrastajalle oikein passeli tähän elämäntilanteeseen. Vapaa-ajan tavat ja tehtävät menevät kätevästi tähän peliin. Lähdenpä tästä ruokkimaan lohikäärmettäni…
← uudempia 1 … 199 200 201 202 203 … 349 vanhempia →