En meinaa päästä aamulla ylös taaskaan, tämä marraskuu on tällaista. Lupasin tänään ottaa rennosti, joten otan. Päivä on mukavasti täynnä puuhaa, mutta stressi ei silti iske missään vaiheessa. Toimistolla menee myöhään, mutta lähinnä hallituksen juttuja läpikäydessä. Illalla hieman jännittää, kun Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot julkaistaan tekemällämme sivustolla kirjasaatio.fi. Kävijäpiikki käy noin 320 reaaliaikaisessa kävijässä, mutta saitti ei nikottele pahemmin. Tätä kirjoittaessa iltamyöhään sivuilla pyörii vielä 48 reaaliaikaista kävijää. Täytyy olla ylpeä työstään.

Onnea Magdalena Hai!

Olen mennyt pitkin viikkoa nukkumaan yhdeksän aikaan illalla, joka on minulle poikkeuksellista. Sunnuntai 21:32, maanantai 22:17, tiistai 22:49. Nyt olisi nukkumaanmenoaika, kello on 22:41. Kohta…

Sanottavaa olisi paljonkin, mutta ajatus ei tänään oikein kulje. Innostun lähtemään juoksulenkille kesken etäpäivän. Tuntuu hyvältä juosta tuulessa ja tuiskussa, nyt kun kovin pakkanen on hieman laantunut. Insomnium soimaan ja lumipyryä päin. Liikunta katkaisee hyvin ahdistukset ja ylivirittyneet ajatukset. Suihku puhdistaa huolet pois. Etäpäivät ovat tästä syystä mahtavia.

Ruokaa ei ole jääkaapissa, joten lounaaksi ruisleipää. Tätä päivää on hieman varjostaneet jatkuvat yllätykset. Illalla vielä outo palvelinongelma juuri kun olen lähtemässä pois koneelta.

Käytännössä 9-20 työpäivä. Vatsa kurnii. Pakko tilata mäkkäristä, sillä jääkaapissa ei ole edelleenkään ruokaa…

Olen aivan loppu.

Huomenna rennommin. Lupaan.

On taas maanantai. Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut päivän lokin näillä sanoilla? Varmaan muutaman kerran.

Palavereja 9-16. Ihan turha enää tehdä mitään iltapäivästä. Kävely pakkasessa, puhelu Juhalle, sitten saunaan. Illalla spontaanisti Taistelutovereita Netflixistä Veeran kanssa.

Loppupäivä mennyt jotenkin leppoisasti, eikä työt ole pyörineet mielessä. Tietokone on ollut kiinni viidestä asti. Kello yhdeksän, väsyttää luontaisesti. Alan hiljalleen oppimaan…

Seitsemältä ylös, hädin tuskin. Kuvittelen tulkin saapuvan kello 8:20 ja laitan itseni valmiiksi siihen mennessä. Mutta sitten tajuankin, että tulkki saapuu 8:50, joten jostain yllättäen saankin puoli tuntia lisää aikaa. Pitäisi huijata itseään näin arkenakin, niin tulee oltua oikeasti ajoissa joka paikassa. Ei taida kuitenkaan onnistua, kun ”tietää liikaa”.

Hotellilla cappucinoa. Kuuluu kuulemma aamiaiseen. Luulikohan hotellivieraaksi? Olen vain täällä vieraana… ilmainen kahvi kuitenkin kelpaa ja lähden kuuntelemaan kuntoutuksesta. Mielenkiintoista settiä. Tampereella tuntuu olevan hyvät oltavat toimintakeskuksessa. Kesken höpöttelyiden jaan vielä anekdootin Mastodoniin:

Kotiin päästessäni iskee ahdistus. Lapset ovat tietenkin sotkeneet, enkä voi pakkomielteisenä antaa asian olla. Pikasiivous ja koneelle koodaamaan. Mastodon ja Mastodon Bird UI saavat uutta päivitystä.

Loppupäivän voisi pelata tai katsoa vaikkapa elokuvan. Sunnuntaita on vielä jäljellä.

Herään seitsemän kieppeillä. Vaikka periaatteessa pitäisi nousta samaan aikaan ylös myös viikonloppuisin, ei tunnu inhimilliseltä. Torkutan kahdeksaan asti. On tälle heräämiselle syynsäkin, sillä tänään osallistun Veeran kanssa Suomen kuurosokeat ry:n syyskokoukseen. Aikaisemmin olen ollut mukana omaisjäsenenä ainakin vuosien 2012, 2014 ja 2018 kokouksissa.

Nuorempana ehkä jaksoin sosialisoida, mutta nyt tuntuu jo ensiminuuteilta, että väsymys iskee. Mikään määrä kofeiinia ei tunnu auttavan. Minulla ei ole äänioikeutta muutenkaan, joten ohjelmaosuuden nakutan vuokaaviota Macbook Pro:llani. Skippasin koronavuodet, joten on ilo nähdä, että infonäyttöihin ja etäyhteyksiin on panostettu. Tuntuu suurelta teknologiselta harppaukselta se, että viittomakielen tulkki näkyy näytöllä. Vielä viisi vuotta sitten näin ei ollut.

On mukava nähdä vaimon nauravan ja iloitsevan ystäviensä seurasta. Hän on täällä kuin kotonaan. Ymmärrän hyvin kaikkien viittomista, mutta jostain syystä koen hieman ulkopuolisuuden tunnetta. Ehkä olen tullut vanhaksi ja hieman kyynistynyt tai vieraantunut porukoista. Tai sitten se on tämä yleinen väsymys, joka on edelleen päällä.

Illan päälle iskee migreeni. Syömme maittavan jouluaterian ja sanomme kavereille heipat. Savugraavilohi on suussa sulavaa. Mätimousse ja aioli ovat myös ilmiömäistä herkkua. Enpä muista milloin viimeksi olisin syönyt yhtä laadukkaasti.

Illalla skaalaan tietokantapalvelinta 40 gigasta teraan. Liukusäädin lipsahtaa toiseen päätyyn. Onneksi SSD storage on Hetznerillä kohtuu edullista.

Aamulla taas mennään. Silmät painuvat kiinni…