Päivä vaihtuu Auschwitzin tatuoijaa katsellessa. Suosittelen.

Keskiviikko. Vähän duunia, yllättävän paljon tänään palvelimia ja aspaa – hämmentävää. Jaa niin, lomalla piti olla? Ei vielä ainakaan ole lomafiilis. Ei pysty oikein täysin irroittautumaan. Edes juokseminen välissä ei auta. Kesken matkan tulee muuten vastaan katollaan oleva rekka.

Tänään ahdistus on ollut tapissa paristakin eri syystä. En oikein mahda sille mitään, että tietyt tilanteet pistävät kädet tärisemään.

Black metal soimaan täysiä ja FUCK YOU ALL?, kuten tyttäreni hupparissa lukee… (arvaa vaan, juteltiinko tästä hankinnasta – vissiin lahja, mutta silti…)

16 vuotta naimisissa, 17 vuotta yhdessä Veeran kanssa. Tämän vuoden hääpäivänä ei ole reissuja tai mitään ihmeellistä, mutta päätämme mennä syömään Bella Romaan. Artesaanipizzat, totta kai, San Pellegrinon veriappelsiinia janojuomaksi.

Tämä vuosi on ollut rankka ja tulee vielä olemaankin. Henkinen väsymys on molemmilla valtava. Olisi juhlan päivä, mutta ei oikein ole viime vuosien tapaan jaksamista mihinkään. Onneksi ei tarvitse ollakaan.

Ainoa asia mikä on varmaa: Minä rakastan sinua Veera 💕

On hämmentävää, miten ihminen elää menneisyydessä tai murehtii tulevaisuudesta. Emme osaa asettua tähän hetkeen. Ja miten voisimmekaan, kun olemme liian itsetietoisia, ajattelevia olentoja? Murehdimme ja päivittelemme sitä miten asiat ovat menneet ja miten ne voisivat tulla menemään, kun kumpikin suunta on vielä saavuttamattomissa.

Olen hölöttänyt hetkeen keskittymisestä vaikka kuinka paljon täälläkin lokin puolella, mutta en oikeasti handlaa vieläkään mindfulnessin perusperiaatteita. Aina kun jotain tapahtuu, perspektiivi kääntää pään väkisin peilaamaan asioita itseensä. Mitä jos -ajatuksille ei saisi antaa valtaa, sillä ne ovat vain hulluja ideoita erilaisista skenaarioista.

On aika katsoa kuolinkalenteria ja muistuttaa itseään Senecan sanoin: ”Kyse ei ole siitä, että meillä olisi lyhyt elinaika, vaan siitä, että tuhlaamme suurimman osan siitä. Elämä on tarpeeksi pitkä ja aikaa on ruhtinaallisesti, etenkin kun käytämme sen oikein.”

Vasta tänään tuntuu ensimmäiseltä ”kunnon” kesälomapäivältä. Tsekkailen huvikseni päiväkirjastani mitä tein viime vuonna. Näköjään pelasin, koodasin ja lenkkeilin. Tätä varmaan aion tehdä tänäkin vuonna.

Täytyy opetella olemaan. Stressi pois. Nyt on loma.