Epävarmuuden hyväksymisen harjoittelua

Tänään on hyvä päivä. Herään aikaisin, koska kello on vahingossa herättämässä seitsemältä myös viikonloppuna. Jatkan unia jonnekin kymmenen hujakoille ja huomaan, että lääkäriaikani on peruttu. Ei sitten uusita migreenilääkitystä. Pitää varata uusi aika, ellen saa sitä automaattisesti.

Aamupala, kahvia. Lenkkivaatteet päälle, geelinapit mukaan, kuulokkeet korviin ja pitkälle lenkille. Kaksikymmentäkolme ja puoli kilometriä. Hyvä pätkä. Lenkkireitilllä on mustikoita ja vadelmia. Mukava poimia ja syödä hengähdystauolla. Kokonainen lenkkiloki löytyy Stravasta.

Koko päivän ahdistus on pysytellyt jossakin 5% hujakoilla. Ei ole tullut mietittyä liikaa onneksi. Jostain kirjasta jäi mieleen, että ihmisen ahdistuksen aiheista 92% on turhia. Eli karkeasti yhdeksän kymmenestä asiasta ovat sellaisia, joita ei kannattaisi märehtiä. Sano se ahdistushäiriöiselle. Tänään on jotenkin kuitenkin ollut helpompaa olla miettimättä ja pystynyt keskittymään ainoastaan seuraavaan askeleeseen.

Tänään olen opetellut hyväksymään, että on asioita joihin en voi itse vaikuttaa tai joita en voi muuttaa. Pitää hyväksyä, että tällaisia oman kontrollin ulkopuolella olevia asioita tulee aina olemaan elämässä, niistä ei pääse eroon. Parempi siis keskittyä niihin asioihin, joista tulee hyvä mieli ja joihin voi oikeasti vaikuttaa.

Seuraavaksi laitan jonkin hyvän sarjan tai elokuvan pyörimään. Ramaisee jo melko lailla.