Tyttäreni kertoo koulupäivästään lukiossa. Siitä intoutuneena kaivan aarrelaatikostani vanhat todistukseni. Olen säilyttänyt kaikki kouluaikaiset muistoni esikoulusta lähtien, jostain kumman syystä. En ole avannut laatikkoa vuosiin. Koulumenestykseni on ollut erinomaista lukioon asti. Äidinkieli M, Englanti C, Ruotsi A, Maantiede A. Muistan, että ei enää tuossa vaiheessa koulu kiinnostanut. Ei uraa tehdä ylioppilastodistuksella.

Juoksulenkki ennen auringonlaskua viileässä syysilmassa, sitten saunan löylyihin. Kattohuoneistossamme on hyvä olla. Sitten iskee taas migreeni. Se ei näköjään taaskaan katso aikaa tai paikkaa. Lääkkeet naamariin ja lepäämään.

Niska vihoittelee taas tosi pahasti. Kahteen viikkoon ei ole pää kääntynyt kunnolla. Pitää varmaan pikkuhiljaa hakeutua joko shamaanille tai lekurille. Hämmentävää, kun vastahan minä kävin kiropraktikkoni vastaanotolla. Kahdesti.

Ensi viikolla loma. Tämä on melkoista pyöritystä. Siksi kunnon lepäily on iso toive, joka täyttyykin pian. En malta odottaa.