Kesäkuulumisia – työn iloa ja univelkaa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 8 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Minulla on edelleen univelkaa juhannuksesta, jolloin rymysin mm. hevitoimittajana Metallimusiikki.netin edustajana Nummirockissa tutussa leirissä tuttujen hevi-ihmisten kanssa kolmisen päivää. Oli niinkin rankkaa, että pisti miettimään jaksanko enää ensi vuonna. Olen tulossa vanahaksi. Toisaalta näin ajattelin viimekin vuonna. Saa nähdä taas. Toisaalta enpä osaa enkä edes halua ajatella vuotta eteenpäin, sen näkee sitten.

Univelkaa on kertynyt paljon, kuten jo unipäiväkirjassanikin päivittelin. En edes ymmärrä miksi olen vielä valveilla, kun meinasin nukahtaa laittaessani tytärtäni nukkumaan yhdeksältä. Vielä pitäisi syödä. Blogata ei olisi tänäänkään tarvinnut. They made me do it.

520 Summer Morvan
Creative Commons License Kuva: Voyageur Solitaire-mladjenovic_n

Juhannusloma meni liian nopeasti, mutta töissä on ollut mukavaa ja työt sujuneet loistavasti. Liiankin hyvin (voiko liian hyvin mennä?) siinä mielessä että kun ennen saatoin ahdistua siitä että

  • työilmapiiri ei ollut paras mahdollinen
  • burnout iski
  • työkavereiden kesken ei ollut yhteistä firman tapahtumaa, etc
  • työedut ja palkka eivät kannustaneet
  • ja niin edelleen

nykyään ”ahdistun” (lainausmerkeissä siksi kun en sanoisi sitä samanlaiseksi ahdistukseksi mitä joskus taannoin, lähinnä mietityttää ja huvittaa) siitä kun

  • työt sujuvat hyvin
  • minua on sanottu ”avaintyöntekijäksi”
  • fiilis on sellainen että kerrankin löytyi oma paikka työelämässä, kerrankin olen korvaamaton
  • työkaverit ovat jopa parempia kuin osa ”oikea” kaveri
  • on huipputyöedut ja toimistot, xboxit ja 130 tuuman valkokankaat
  • työtä riittää ja työnteko tuntuu ihanalta
  • työn ohessa on aikaa rentoutua työajallakin
  • työyhteisö on tiivis
  • töissä saan olla oma itseni
  • ja kun työt loppuvat kuumana kesäpäivänä kesken ja tajuan osaavani, en anna itselleni lupaa ottaa rennommin ja alemmuuskompleksi iskee kun jollakin toisella saattaa olla vielä todo-listassa tavaraa…

Voiko tällaisesta ”ahdistua”? Eli mikä hiivatti minua vaivaa? Ei tällaisesta ahdistuta vähänkään! Tämähän on käsittämättömän hyvä juttu vrt. aiempiin elämäntilanteisiini! Ehkä se on tuo viimeinen kohta jälkimmäisessä listassa. Viihdyn vain niin hyvin töissä ja olen vain niin hyvä, että en tyydy siihen että kesällä saattaa olla vähän kiireettömämpääkin.

Ehkä olen vain väsynyt. Sana ”ehkä” pois. Hmm, alunperin ei edes pitänyt blogata ja nyt jo kadun että tuhrasin tähän niinkin paljon kuin viitisentoista minuuttia. Mutta mitä kirjoitettu on, se julkaistakoon. Voisin luvata että Rollemaa ja Metallimusiikki.net elävöityy minun osaltani viimeistään ensi viikolla. Tänään oli mittarissa +33,5 keskustassa. On kesä, siis nauttikaa!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Jeremia

    Taitaapa vain olla pitkän ajan stressi joka viimein purkautuu. Normia. Etkö ole kuullu niistä jotka masentuu lomalla esim?

  2. Rolle

    Voihan se olla sekin. Mutta ei musta kyllä yhtään tunnu siltä että stressaisi mikään, hyvin pyyhkii kaikki. En ole muuten kuullut, aika erikoista. Mutta varmaan ihan normaalia? Masentunut en kyllä ole nykyään :)

  3. Joanna

    Vanhaksi? :D

    Nojoo, kuudes vuosi Nummea takana itsellä, ja polte on kova ensi vuodellekin jo valmiiksi. Oli mukava tavata, vaikka en hirveästi omassa leirissä ehtinyt ollakaan, kun piti olla ”rannassa”, ”hyvissä käsissä” ja ”hamuamassa”. :)