Joulukuulumisia

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Joululoma on ohi ja on palattava arjen harmauteen. Ensin täytyy kuitenkin hieman palata ajassa taaksepäin. Tiistaina lähdimme vaimoni ja lapseni kanssa Kajaaniin joulunviettoon. Asemalla kuulimme, että lippuvarauksemme oli peruttu. Kuulemma olisi pitänyt lunastaa viikkoa aikaisemmin. Siitä meille ei sanottu mitään puhelimessa, eikä kyseinen asia tullut pieneen mieleenikään. Pienen paniikin jälkeen saimme kuitenkin tyydyttävät liput vieläpä lastenvaunupaikalta.

Kajaanissa oli kylmä! -27 taisi olla tiistaina saapumishetkellä. Lähdimme taksilla Veeran mummin luokse, koska hänen autonsa ei siinä kylmyydessä lähtenyt käyntiin. Siellä me sitten vietimme joulupäivät. Kuusta ei ollut, eikä suuremmin lahjoja saatu – paitsi Lotta. Itsellemme emme mitään hankkineet, sillä Lotta on tärkein. Lotta saikin kymmeniä lahjoja vanhemmiltaan, sekä sukulaisiltaan.

Sinänsä hieman surullinen olo, kun ei ole enää mahdollisuutta viettää perinteistä joulua vanhempien luona. Mutta nyt onkin aika keskittyä omaan perheeseen. Kotiin saimme hankittua ja koristeltua ihan oikean kuusen kokoisen muovikuusen. Joitakin lahjojakin (Lotan tietenkin) ehti olla kuusen alla ennen kuin lähdimme Kajaaniin.

Kajaanissa ehdimme nähdä myös ohimennen myös Veeran toista mummia Citymarketin kassalla, ensimmäistä ainakaan kertaa seitsemään vuoteen. Kävimme myös jouluaattona Veeran isän luona jouluruokaa syömässä. Saimme appiukoltani tuoksukynttilän ja Lotta sai aivan ihanan pehmolelun jonka voi avata tyynyksi. Aaton aattona kävimme Veeran tädin luona. Tutustuin Veeran serkkupoikaan, joka osoittautui oikein mukavaksi muusikkokaveriksi. Sainpa jopa musiikintekovinkkejä; saatpa nähdä jos vaikka pientä hevin poikasta pääsen ulos putkauttamaan jossain vaiheessa.

Emme saaneet lippuja perhehytilliseen junaan enää la-su, joten jouduimme lähtemään jo perjantaina. Perjantaiksi pakkanen oli taas kirinnyt Kajaanissa jopa -28 asteeseen, joten hieman kylmä oli ulkona liikuskella… viikonloppu menikin sitten levätessä.

Tämän oli tarkoituskin olla pikakirjoitus kuulumisista, sillä työpäiväni alkaa ihan juuri nyt. Itse asiassa NYT minun pitää lopettaa kirjoittaminen. Toivotan etukäteen hyvää uutta vuotta, jos en ehdi sitä ennen kirjoittaa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 33-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Petri

    Musiikin tekeminen on muuten hieno harrastus vaikka en itse siihen liittyvistä asioista tiedä pätkääkään. Kokeile ihmeessä jos saat biisijuttuja syntymään. :-)

  2. rolle

    Petri, Olen tehnytkin jo monta vuotta, mutta en vielä kitaralla. Sillä aion kokeilla nyt lähitulevaisuudessa.

  3. Petri

    Oho, en tiennytkään että olet. Kiitos linkkivinkistä!