Hevimiehetkin tanssii

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Monet tietämättömätkin tietävät jo mitä hevi tai metalli on musiikkilajina. Mutta mitä kaikkea siihen liittyy, sitä ei moni osaa aavistaakaan. Hevarit ovat yleensä melko fanaattisia metallimusiikin ja metalliskenen kannattajia. Kannatus näkyy mm. vaatetuksessa, hiusten pituudessa, hiustyylissä, elämäntavoissa, tottumuksissa, aatteissa, asenteissa ja mielipiteissä.

Hiukset ovat metalliskenessä joko todella lyhyet, tai todella pitkät, ei siltä väliltä – ainakin näin moshaaminen näyttää parhaimmalta. Moshaaminen? Termi tulee englannin sanasta mash, joka tarkoittaa murskata tai musertaa. Tapa on lähtöisin 80-luvun punk/metal-skenestä. Kyseessä on siis pään pyörittäminen ja tukan heiluttaminen.

Päätä voi joko pyörittää tai heilutella. Letin pyöriminen näyttää kuitenkin mielestäni paljon hienommalta kuin ihan tavallinen moshaus. Moshauksessa ei tosiaan tarvitse olla hiuksia, myös ilman tukkaa moshaaminen näyttää hyvältä, Sotajumalan Mynni voi todistaa. Oudolta ja vähemmän hyvältä näyttää moshaus lyhyen tai keskipitkän tukan kanssa, mutta moshausta sekin on. Moshauksessa pitää kuitenkin muistaa että niska kipeytyy todella helposti. Itselläni on yleensä niska kipeä jopa viikon ajan keikan jälkeen, mutta se on sen arvoista.

Moshpit taas on hevimiesten tanssilaji. Olisi outoa, jos modernin raskaan metallibändin keikalla ei olisi moshpittiä. Moshpit syntyy yleensä melkein heti keikan alettua. Yleisön keskellä on tila, jossa ihmiset heiluttavat lettiään, liikkuvat ja tönivät toisiaan. Moshpitissä voi sattua pahastikin ja ihmisiä on kuulemma kuollutkin, mutta yleensä järjestysmiehet puuttuvat asiaan jos tilanne menee liian vakavaksi. Alue on yleensä hyvin rajattu ja ne ketkä eivät halua osallistua pittiin, ovat alueen ulkopuolella tai eturivissä. Moshpit on lähes aina yleisön keskiosassa. Joskus ihmisiä saattaa kaatua tai lentää alueen ”ulkopuolelle”, mutta moshpittiin kuulumattomat tönivät heitä takaisin pit-alueelle.

Moshaajia ei yleensä haittaa, vaikka sattuisikin. Muistan kun Rytmihäiriön keikalla 2007 eräältä kaverilta valui päästä verta. Tyyppi kävi äkkiä käymälässä pesemässä haavan ja juoksi takaisin moshpittiin jatkamaan. Minullakin oli lauantaisen Lutakon konsertin jälkeen jalat verillä, mutta enpä edes huomannut. Yleensä päihtyneenä moshaus on sitäkin mukavampaa, kun kolhut eivät haittaa sitäkään vähää ja silloin omistaa jostain kumman syystä myös enemmän intoa koko touhuun.

Youtubesta löytyy moshpit-video jos toinenkin. Tässä videossa näkyy hyvin moshpit-alue, vaikka video onkin muuten pätkivä. Tässä videossa on toinen hyvä circle pit. Joillakin bändeillä on tapana yllättää yleisö Wall of Deathilla, joka on eräs osa moshpittiä. Esimerkiksi lauantain Sotajumalan keikalla tapahtui kyseinen akti. Lisää moshauksesta Wikipediassa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

1 kommentti

  1. mustikkasoppa

    Aika hurja toi Wall of Death.