Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Aamut alkavat käydä valoisammaksi, vaikka edelleen on kovin kylmä. Pidän tämän aamun tunnelmasta, vaikka olenkin todella väsynyt. Tuli valvottua vähän turhaan… Oli tarkoitus tehdä jotain vähän Gnome-teemojen kokeilua järkevämpää, kuten blogata tai katsoa elokuva. Sen sijaan tuli vain jumitettua melkein kahteen saakka. Ja nyt kaduttaa.
On tosiaan hieman hyytävää blogata ulkona kylmässä ilman lapasia, mutta bussin pitäisi tulla kohta. Olen tehnyt 9-tuntisia työpäiviä ja siihen nähden olen yllättävän pirteä.
Tuntuu että elämä on upswingissä tällä hetkellä. Väsyneisyydestä ja kiireellisyydestä huolimatta asiat on kunnossa ja hommat rullaa eteenpäin. Kyllä se sanonta ”kaikki järjestyy tavalla tai toisella” van tuppaa pitämään paikkaansa. Hyvää huomenta!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
tms_
Mä olen huomannut olevani onnellisimmillani silloin, kun on riittävän (mutta ei ylivoimaisen) paljon tekemistä. Niin, että päivät täyttyy sopivasti. Nuo pari viimeistä kappaletta kirjoituksessasi kuulostaa siksi tutuilta. Kyl se ihminen vaan sillä tavalla on rakennettu.