Ajatuksia elämästä

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Tuntuuko sinustakin joskus että kaikki päivät ovat samanlaisia, tai että elämä valuu sormien läpi, tai että elämässä ei ole tarpeeksi sisältöä? Toisinaan on sellainen fiilis, että kohta elämä on ohi, eikä mitään ole saavutettu. Toisaalta, tarvitseeko saavuttaakaan? Isäni – ja monet muut – sanovat että ajattelen liikaa. Minussa on liikaa sellaista pohtivaa ja ajattelevaa luonnetta, mutta minkä minä itselleni mahdan. Ajattelevaiset ihmiset yleensä masentuvat herkemmin… niin myös minä.

Mietin liikaa tulevaisuutta. Joskus on helppo elää tässä hetkessä, mutta hyvin usein ajatukset karkaavat tulevaisuuteen. Elämä tuntuu ajatellessa paljon vaikeammalta, vaikka se on jo valmiiksi vaikeaa. Entä jos -ajatukset ovat hyvin tyypillisiä. Entä jos epäonnistun aviomiehenä, isänä, veljenä, poikana? Entä jos olen jo epäonnistunut, luulen että olen. Annetaanko epäonnistumiset anteeksi? Entä jos ei? Entä missä menee raja? Entä jos avioliittoni päätyy eroon, jos vaimoni kyllästyy minuun, tai jos joku kuolee? Entä jos tulen hulluksi tai tapan itseni jossain vaiheessa elämää (niin ei kuitenkaan ole nyt, ei sinne päinkään, älä missään nimessä säikähdä edellistä lausetta tai mitään)? Entä jos masennuksesta ei parane koskaan? Puhumattakaan pääsenkö koskaan veloista, tai saanko koskaan töitä.

Tulevaisuutta ei voi tietää ennalta, mikä on ihan hyväkin asia. Mutta toisaalta nykyhetken ajatukset ja asenteet saattavat vaikuttaa siihen millaisen tulevaisuuden luo itselleen. Lähinnä tällä hetkellä koen suurta apatiaa siitä, että kummoisempia aktiviteettejä tai ystäviä ei oikeastaan ole ollenkaan. Elämä menee töissä käydessä ja perhe-elämää viettäessä. Tietokone-elämä on iso osa elämää.

Minusta ei ole oikeaa tapaa viettää ”hyvä” elämä. Minusta ei ole väliä mitä elämässä tekee tai saavuttaa, kunhan on onnellinen. Itse olen kaikista onnellisin silloin kun vaimoni ja lapseni ovat onnellisia. Oikeastaan muuta en tarvitse. Olen myös onnellinen silloin kun on tekemistä, ei kiire mihinkään ja minun mielipiteitäni arvostetaan, uskotaan ja kuunnellaan.

Haluaisin oppia elämästä lisää, niin että joka hetki ei menisi masennellessa, ilman voimavaroja yhtään mihinkään. Tässäpä nämä lauantai-illan ajatusten palaset…

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Gocom

    Jos tuntee että asioiden ajattelu masentaa, niin aina voi ajatella asioita toisin. Ei ajattelekkaan sitä miten paska päivä huominen tulee olemaan, vaan instead, ajattelee niitä pieniä asioita tai sitä miten meikki voi saada silmät näyttämään niin isoilta ja miksi se saa malet kuolaamaan.

    Jokaisessa toukassa kuitenkin on perhonen – no madot ovat aina ällöttäviä matoja, mutta onneksi niiden kanssa ei tarvitse nukkua.

    Minun mielestänikään ei ole oikeaa tapaa viettää elämää. Oikeastaan mielestäni minun elämässäni ei tulisi edes olla semmoista ajatusta. Jos sellainen olisi, hulluksihan siinä tulisi tavoitellessaan sitä ja tätä. Se ettei tavoittele sitä suunnitelmaa ei kuitenkaan tarkoita sitä että joutuisi tyytymään huonompaan. Onhan se parempi ajatella niin että kaakao on hyvää kahvin loppuessa kuin huutaa perkelettä kun ei ole kahvia.

  2. Eetu

    Tuon tulevaisuuden suhteen minä olen ottanut asenteen, että vastoinkäymiset ja muutos kuuluvat elämään. Ei niitä voi väistää, joten miksi murehtia niistä etukäteen? Mitä tulevaisuus ikinä tuokin tullessaan, otan sen vastaan. Onneksi elämään kuuluu muutakin kuin vastoinkäymisiä…