Yliopiston nörtit

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.

Ensimmäinen viikko työpalveluksessa yliopistolla on ollut melko viihtyisä. Tietojenkäsittelytieteiden Laitoksen kanssatyöskentelijät ovat olleet mukavia ja olen saanut hyvää koulutusta ja tiedotusta käytännön asioista. Koko tarina olkoon seuraavanlainen, katsotaan jos vaikka jopa muistaisin kaiken oleellisen:

Maanantaina nousin sängynpohjalta kuuden ja seitsemän välissä vastahakoisesti. Olin mennyt vasta kolmen aikoihin nukkumaan, koska en ollut malttanut olla katsomatta lisää Death Notea, joka jäi aina vain jännempään ja jännempään kohtaan. Söin jotain pientä ja lähdin kohti bussipysäkkiä. Seisottuani tovin pysäkillä tajusin että bussit menevätkin eri aikaan kesäisin, joten jouduin juoksemaan pari kilometriä toiselle pysäkille. Seisottuani alapysäkillä tovin tajusin uudestaan että bussit menevätkin eri aikaan kesäisin, joten kolmannelle pysäkille. Tyhmä kun olin, myöhästyin vartin eli saavuin yliopistolle 9:45 vaikka olisi pitänyt olla 9:30, mutta amanuenssi Tapsa ei ollut moksiskaan. Seuraavana oli vuorossa paperihommat. Katsottiin maksujutut, verkkotunnukset ja avainasiat läpi. Sain kaksi avainta: avaimen huoneeseen (sama huone kuin atk-suunnittelija Mika Harjulla: Ag C521.4) ja sähköavaimen, jolla leimaan itseni sisään rakennukseen ja ulos rakennuksesta. Asennettiin myös kolme tietokonetta käyttööni: Testikone, selauskone ja ylläpitokone. Selauskone on pääasiassa muuhun kuin työhön eli surffaamiseen ja luppoaikailuun (eli ns. oma kone), testikone nimensä mukaisesti testeihin ja myös muihin vastaaviin kokeiluihin ja ylläpitokone eri asioiden hallinnoimiseen. Päivä menikin nopeasti ja kello olikin kohta jo viisi ja kamat kerättyäni lähdin kotiinpäin. Kävin muuten matkalla Jim & Jillin alennusmyynneissä ja ostin itselleni neljä paitaa parillakympillä.

Tiistaina väsytti liikaa. Heräsin ennen kuutta, jotta kerkeisisin tehdä aamurutiinit. Siirsin kaikki kelloni kuusi minuuttia eteenpäin, jotta olisin aina ajoissa pysäkillä. Minulla on huono tapa myöhästellä. Kellon siirtämisestä huolimatta meinasin myöhästyä, koska puhelin mienasi unohtua kotiin. Bussimatka meni horroksessa. Astuttuani ulos bussista ja käveltyäni parisensataa metriä Leimasin sähköavaimella itseni sisään yliopistolle, mutta avain ei vieläkään toiminut. Herjasi vain ”ei laskentaa”. Menin vahtimestarin puheille, jonka kanssa testailimme sitä tovin. Konffien jälkeenkään ei toiminut. Lopulta vika löytyi: samassa avaimenperässäni oleva alumiininen pullonavaaja otti häiriötä laitteessa. Vian ratkaistuamme menin huoneeseeni ja istahdin tietokoneelle. Päivän mittaan tuli muutamia atktehtäviä, esimerkiksi politiikkojen asettamista testikoneelle ja msi-pakettien tekoa. Ensimmäisenä virallisena päivänä tietysti unohdin keittää kahvit, mutta onneksi siellä oli muita keittämässä. Neljän jälkeen lähdin taas pois. Väsytti.

Keskiviikkona sama juttu. Puoli kahdeksaksi töihin, töissä tietokoneella istumista. Ehdin irkatakin välissä. Kesäisin siellä ei ole liikaa tekemistä, mutta oikeaa hommaakin löytyy. Tietojenkäsittelytieteiden nykyinen atk-sivari Paavo on auttanut minua joissakin asioissa. Aikasempina vuosina oli ollut kaksi sivaria + 1, eli nykyään teen itse kahden sivarin hommat; sekä atk-, että hallinnon hommat. Atk-hommiin kuuluu ylläpitoa, yliopiston verkon koneiden päivittelyä, asettelua, msi-pakettien luontia, apua tietokoneasioissa ja muuta vastaavaa. Hallinnon hommiin kuuluu kirjojen kopiointia, roskien viemistä, printteriin paperia ja mustetta, kahvi tippumaan joka päivä 9.00 ja 13.30 ja niin edelleen. Ei hassumpaa hommaa. Kahvitauoilla juon luonnollisesti kahvia, usein mustana ilman sokeria. Melkein joka kerta menen myös ”nörttikahville” neloskerrokseen juomaan kahvia nörttien kanssa. En tiedä lukeudunko itse tuohon arvostettuun nörttijoukkioon, mutta heidän juttujaan on silti mukava kuunnella. Yli-insinööri Tapani Tarvaisen ja muiden tietokonegurujen joukossa koen tosiaan itseni aika pieneksi, mutta jutut ovat mielenkiintoisia ja olen ilmeisesti aina kuitenkin tervetullut tauolle heidän kanssaan. Ensimmäisellä viikolla en hirveästi pystynyt osallistumaan keskusteluihin, sillä minulla ei ollut tarvittavaa tietoutta kaikista aiheista. Mutta kivaa oli.

Torstai meni samaa rataa kuin muutkin päivät. Muistaakseni torstaina tehtiin printteripartio ja sweepattiin kolme kovalevyä dbanilla. Autonuke ilmeisesti teki tehtävänsä, ainakaan kukaan ei muistanut laittaa levyjä uudelle kierrokselle.

Perjantai oli ehkä löysin päivä. Lähdin jo kahden maissa pois, koska olin ollut jokaisena viikonpäivänä hieman ylitöissä. Viihtyisä paikka.

Ystävälläni Villellä on menossa Lapinjärven koulutusjakso. Olisin mennyt katsomaan perjantaina hänen uutta 80:n neliön sivarikämppäänsä keskustaan, jos kello olisi ollut vähän vähemmän. Eilen olin Sampsan luona istumassa iltaa ja yllätyin kun ainakin neljä kavereistani sanoi myös aloittavansa sivarin lähiaikoina. En ole yksin!

Tänään suunnittelin dataavani ja lepäileväni. En päästä kylään ketään enkä lähde mihinkään, vaan vietän rauhallisen sunnuntain kotona. Yritän mennä aikasemmin nukkumaan, jotta jaksan sitten taas herätä huomenna töihin.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Zonny @ IRCnet

    Entisenä yliopistosivarina (jyu:n kielikeskus) täytyy mainita, että jos olisin sivarin aloittaessani tiennyt kuinka saatanan tylsää voi olla istuminen alityöllistettynä sivarina, jota pidetään hätävarareservinä jokaisena päivänä täydet kahdeksan tuntia, niin olisin mielummin valinnut jonkin ”kehnomman” palveluspaikkaan.

    Toivottavasti siis Mattilanniemen puolella on paremmin duunia – ja täten motivaatiota tarjolla. Muuten tulee pitkä vuosi ja siinä sivussa harhaluulo, ettei sivari olisikaan sankari!

  2. rolle

    Minulle sattui hyvä paikka, tekemistä riittää kyllä. Ja jos tekemistä ei ole niin voi surffata, pelata tai katsoa animea. Tietokoneella kyllä saa ajan kulumaan oli kyse sitten töistä tai viihteestä. Olen tuolla nyt neljättä viikkoa ja olen kyllä viihtynyt. Ainoana miinuksena on väsymys, mutta sekin on vain omaa syytäni. Ja kahvi auttaa aina.

    ps. Edellinen hallinnon sivari jyu:n TKTL:llä valitti samaa kuin sinä (tylsyyttä), mutta nykyään ei ole sitä ongelmaa kun Jyu säästi ja hankki vain yhden sivarin TKTL:lle (minä siis), joka tekee hallinnon ja atk-hommat.

    Tällä ja seuraavalla viikolla ihmiset palaavat töihin ja sitten ne hommat vasta alkaa.