Yli rajojen

Ainakin sunnuntaisin SuomiTV:ltä tuleva Yli Rajojen on brittiläinen BBC:n Tosi-TV-ohjelma, jossa joukko vammaisia vaeltaa 4000 kilometriä Afrikan läpi. Vaikka ohjelmassa tutustutaan vaeltajiin, en nyt muista kaikkien nimiä tai vammoja. Sarjasta löytyy yllättävän hankalasti tietoa netistä.

Mark on kuuro, Peterillä on touretten syndrooma, Tim on menettänyt käsivartensa onnettomuuden myötä, Choleton on menettänyt jalkansa onnettomuuden myötä, Heidi on alaraajahalvaantunut, Kimillä on CP-vamma ja niin edelleen.

Sarja on erittäin kiinnostava ja yksi ainoita tv-ohjelmia joita todella jaksan seurata ja katsoa, sillä moni terve ihminen ei lähtisi vastaavalle reissulle. Teknisten ongelmien lisäksi ryhmää vaivaavat erimielisyydet ja jopa riidat – mikä on melko typerää. Kädettömänä syntynyt mies (jonka nimeä en nyt muista) keskeytti retken juuri joidenkin jäsenien ryhmähengen puuttumisen vuoksi ja osaltaan hygienian vuoksi – hän kun joutuu syömään ja tekemään asioita varpaillaan. Kyse ei näyttänyt kuitenkaan olevan siitä etteikö olisi selvinnyt matkasta.

Minua ärsyttää erityisesti onnettomuudessa vammautuneet, jotka haluavat ylittää itsensä ja pärjätä ilman muiden apua. Heidi erityisesti sanoi että häntä ärsyttää jos joku kysyy häneltä tarvitseeko apua ja että hän ei pidä itseään vammaisena. Minusta on paljon tylympää ja loukkaavampaa avun tarjoajana saada vihaa osakseen, kun asian pitäisi olla päinvastoin – apua tarjoavat tarkoittavat useimmiten kuitenkin hyvää… Minusta vamman tai sairauden myöntäminen ja avun vastaanottaminen on hyvä asia, eikä sitä pitäisi vähätellä. Enkä nyt puhu sellaisesta oikeasti ärsyttävästä tyrkytyksestä, jolloin tarjotaan apua myös niihin asioihin jotka voi selvästi tehdä itse.

Toinen ärsyttävä asia on – jälleen myöhemmällä iällä vammautuneissa – on se että eivät ota huomioon muiden vammoja ja puskevat täysillä eteenpäin kun ratkaiseva asia tällaisessa vaeltamisessa on ryhmänä toimiminen. Esimerkiksi ärsyttävimmät tyypit sarjassa ovat nämä machot urheilijat mm. Tim ja Heidi, jotka käskyttävät ja sättivät muita ja aiheuttavat riitoja ja huonoa ryhmähenkeä.

Touretten syndroomasta kärsivä Peter on mielenkiintoinen henkilö. Peterin sairaus diagnisoitiin vasta myöhään keski-iällä. Aiemmin häntä pidettiin vain ”omituisena” henkilönä. Tästä syystä Peter on ollut koko ikänsä enemmän tai vähemmän kiusattu ja stressitilanteita hän yrittää välttää vetäytymällä. Stressi myös lisää oireita, kuten pakkoliikkeitä ja häiriökäyttäytymistä. Tim ja kumpanit eivät ymmärrä että kyseiset asiat ovat osa sairautta, vaan lisäävät vettä myllyyn… eräällä kuurosokealla kaverillanikin Usherin syndrooma todettiin vasta myöhään teini-iässä.

Mielestäni matkalle lähtijät ovat jo lähtövaiheessa ylittäneet ja todistaneet itsensä yrityksellään, panoksellaan ja urheudellaan, sillä kuten sanoin; moni tervekään ei lähtisi noin vaaralliselle ja pitkälle vaellusreissulle. Siksi heidän ei mielestäni tarvitse todistaa mitään muuta. He ovat ihmeitä jo itsessään.

On ilo seurata ryhmän pärjäämistä ja samalla hieman ikävämpää seurata näitä turhia riitoja ja muita negatiivisia juttuja. Sarjalla on mielestäni uskomattoman hieno sanoma, että kuka tahansa pystyy mihin tahansa – kaikki on vain asenteesta kiinni. Kannattaa katsoa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää