Yhdeksäntoista vuotta melankolisuutta

Pidän vallattomasti monipuolisista artisteista, joiden musiikki kokeilee uusia ulottuvuuksia tai jopa vaihtaa genreä. Katatonia on yksi tunnetuimmista bändeistä, joka antaa kuuntelijalle elämyksiä juuri musiikin monipuolisuuden ja rikkauden vuoksi. Bändi aloitti perinteisellä death metallilla, joka on kehittynyt moderniksi doom metalliksi ja lopulta depressiiviseksi rokiksi. Nykyään bändin musiikki on sen verran kevyttä, että sitä irvaillaan jopa popiksi. Minusta bändi on soittanut doom metallia jotakuinkin aina, vaikka musiikki ei alussa ihan siltä kuulostanutkaan. Tällaisia bändejä on hankala laittaa yhteen muottiin.

Vastaavia – jopa radikaalimpia – tapauksia ovat muunmuassa Ulver, Throes of Dawn, October Falls. Ulver on erityisesti tunnettu siitä että aloitti perinteisellä black metallilla, mutta siirtyi ensilevynsä myötä kokeilemaan täysin erilaisia genrejä kuten trip-hoppia, dark ambienttia ja new age -suuntautunutta neofolkkia. October Fallsin tapaisia bändejä on monia ja tämän tyyliset bändit suoltavat pelkästään neofolkia ja black metallia.

Mutta tämä teksti käsittelee ruotsalaista Katatoniaa, joka lukeutuu ehdottomasti lempibändeihini. Katatonian musiikki on aina ollut jotakuinkin melankolista ja musiikissa juuri mollit iskevät minuun. Vuonna 1991 aloittanut bändi on varmasti yksi merkittävimmistä melankolisen metallimusiikin pilareista. Moni bändi on ottanut Katatoniasta vaikutteita positiiviseen suuntaan.

Viime vuoden puolella bändi julkaisi kahdeksannen kokopitkän albuminsa Night Is the New Day. Albumi uppoaa minuun yhtä hyvin kuin kaikki aiemmatkin. Minulla on suosikkeja niin vanhemmista kuin uudemmistakin biiseistä. Uusimmista uppoavat parhaiten Idle Blood ja etenkin Soil’s Song (). Vanhemmista ehdottomia lemppareita ovat Rainroom () ja Teargas ().

Suosittelen Katatoniaa kaikille. Niille jotka eivät kuuntele heviä uppoaa varmasti tänä vuonna julkaistu EP, jolla on yllättävän kevyitä remixejä viime vuoden levyltä. Näistä keveimmistä Idle Handsin vaihtoehtoinen versio uppoaa heviin tottumattomallekin. Mielestäni molemmat versiot Idle Handsista ovat aivan loistavia. Kuuntele tästä:

Katatonia – Idle Blood (Linje 14)

Ajattelin kirjoittaa jatkossa enemmän musiikista, jota kuuntelen. Onhan musiikki todella iso osa elämääni. Mitä olet tästä mieltä?

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää