Vappuni Jyväskylässä värikkäiden kuurojen seurassa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Viikot ovat vierineet railakkaasti. Pääsiäisen vietimme Veeran poppoon luona maalla Mikkelin Ristiinassa. Lotta oli vappuviikonlopun mummonsa luona, jolloin pääsimme perjantaina juhlimaan vaimoni 25-vuotissynttäreitä ja lauantaina Jyväskylän Kuurojien yhdistyksen vappua kaikessa rauhassa ihan kahdestaan. Tuntui hyvältä. Perjantaina minut päästettiin töistä aikaisemmin, eikä voi kuin taas ihmetellä miten rennot työnantajat ja työkaverit minulla on. Mikä voi olla mukavempaa kuin saada puhelinsoitto monta tuntia ennen työpäivän päättymistä ”vappua viettämään siitä! tämä on käsky!”. Olisin kyllä mielelläni jäänyt töihin, mutta kun kerran pakotetaan… ehkä ensimmäisiä kertoja elämässäni nautin todella työnteosta.

Töistä kotiin tullessani toin mukanani vaimolleni kukkia, shampanjaa, kakun ja muuta pientä kivaa. Osasin jopa ostaa oikean väristä huulipunaa. Vaimoni näytti olevan koko päivän onnellinen. Siinä vasta onnistunut päivä, jota kelpaa miettiä vielä näin jälkeenpäinkin.

Vappu 2011

Lähdössä juhlimaan vappua

Aloittelimme vappua Lutakonpuistossa kuurojen kanssa. Vappuna piti tavata kuuleviakin, mutta heitä tuli lopulta nähtyä vähän nihkeästi. Kaikki olivat Jyväskylän kirkkopuistossa vähän liian myöhään, kun itse emme siellä viihtyneet tuntia pidempään.

Maalasin kasvoilleni corpsepaintit, joten ihmiset pelästyivät ja tuntuivat karttavan minua koko illan. Aluksi se oli jopa kivaa, mutta illan mittaan kyllästyin kun jokainen minulle juttelemaan tullut sanoi vain ”olet pelottava”. Corpse paint ei sovi vappuun… Kun siirryimme kirkkopuistoon, tulkkasin joillekin kuuroille Minna Canthin patsaan edustalla pidettyjä puheita. Joukossa oli pari muutakin kuulevaa, jotka tulkkailivat ympärillä tapahtuvia asioita.

Kuurojen talolla pesin maskin pois, mutta silmänympärykset jäi ja näytin ihan pitkätukkaiselta Adam Lambertilta, mutta en antanut sen häiritä. Osallistuin jopa erääseen järjestettyyn kilpailuun, jossa piti syöttää toista silmät sidottuina. Homma oli yllättävän vaikeaa. Jälkeenpäin katsoin vaimoni kuvaaman videon, jota oli huvittavaa seurata. Monet yrittivät viittoa ja eräs viittoi takaisin, ”turha sinun on viittoa kun en näe mitään!”. Ratkiriemukasta. Syötävä mömmö oli jotain kasvismakkarapöperöä, josta ei tainnut kukaan oikein tykätä. Hävisimme kun parini luovutti, emmekä saaneet mitään palkintoa, nyyh.

Kuurojen yhdistyksen tiloista lähdimme katsomaan Jyväskylän yöelämää, mutta laihaksi jäi kun emme yön kuppiloissakaan kauaa viihtyneet. Tai no, Veera olisi halunnut vielä jäädä ja häntä hieman harmitti kun itse väsähdin jo ennen puolta yötä. Ihan hauska päivä, vaikka ei ehkä täysin vastannutkaan odotuksia. Sentään ensimmäinen vappu kokonaan kuurojen kanssa. Pari tyyppiä jäi mieleen, mutta olisin ehkä toivonut pääseväni juttelemaan useammankin kanssa. Monet olivat omissa porukoissaan, mikä on tietysti ihan normaalia. Normaalia vappuhuumaa. Täytyy yrittää osallistua kuurojen toimintaan useamminkin, tykkään kyllä niistä ihmisistä. Samalla harjaannutan viittomakielentaitojani, jotka välillä tuntuvat ontuvan.

Vappu 2011

Suomen Tivolissa vappupäivänä

Sunnuntaina lähdimme käymään Suomen Tivolissa, vaikka oli vähän kylmä sää. Ostimme kymmenen lippua, jotka menivät aika nopeasti. Monta lippua meni siihen tölkinheittokojuun, jolla on jännä psykologinen vaikutus. Aina ennen heittoa kuvittelee miten helppoa tölkit on kaataa, mutta kuitenkin jää aina kolme tölkkiä pystyyn. Viime vuonna muistelin että heittosäkkejä oli kolme, tänä vuonna niitä oli enää kaksi. No, voitinpahan jotain pikkusälää tyttärelleni, joka tykkäsi todella. Kävin vain yhdessä laitteessa Lotan kanssa, sellaisessa kuumailmapallokarusellissa. Lotta kävi myös yksin sellaisessa ötökkäkarusellissa. Loput liput taisivat mennäkin krääsään.

Vappuviikko oli mukava, mutta meni ehkä turhankin nopeasti. Kuviakin löytyy jonkin verran, mutta olen juuri nyt sen verran kiireinen, että en niitä jaksa tähän lisäillä. Blogini puolella on ollut hiljaista monestakin syystä, joista suurin osa liittyy töihin, tekemisen paljouteen, väsymykseeni kotona ja ajan puutteeseen. Bloggauksia on luonnoksissa odottamassa tällä hetkellä huikeat 32 kappaletta. Älä siis heitä kirvestä kaivoon, vaikka Rollemaalla on selvästi hiljaisempi kausi, tekstit eivät tähän lopu!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

1 kommentti

  1. Tuloksellinen vuosi 2011 | Rollemaa.org

    […] Monesti kävin leffassa ja syömässä Veeran kanssa. Kerettiin maallakin olla huhtikuussa, vietettiin vappua kuurojen kanssa, Suomi voitti MM-kultaa jääkiekossa, olin Veeran kanssa Tuskassa, jossa näin Shiningin toista […]