Kuurojen asema Suomessa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Koska kuurous ja viittomakielisyys kiinnostaa minua, löytäessäni tai kuullasseni aiheeseen liittyvää tietoa suorastaan ahmin sitä. Kuulevaksi tiedän suhteellisen paljon kuurojen asioista, asemasta ja kulttuurista, mikä on sinänsä luonnollista sillä olenhan kuurosokean vaimoni myötä kertaheitolla sysäytynyt kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten maailmaan.

Eilen Yle uutisoi aiheesta ”Sadat kuurot osaavat huonosti viittomakieltä”:

Puutteellinen kielitaito pitää sadat kuurot sekä valtaväestön että oman yhteisön ulkopuolella. Syynä on 1970-luvulle saakka noudatettu, rotuoppeihin perustunut kouluopetus, joka kielsi viittomakielen käytön. Kuurojen liitto yrittää auttaa puolikielisiksi jääneitä kuuroja viittomakielisten pariin.

Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä, olin äimän käkenä. Kouluissa kiellettiin kuurojen viittominen ankarasti, koska ei haluttu heidän olevan muista poikkeavia. Kuviteltiin että kuurot oppisivat puhumaan ja kommunikoimaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Kuulostaa melko rasistiselta, tai Natsi-Saksalta, mutta sieltähän ne varmaankin juontuu.

Olen kuullut huhuja että kuurojen kohtelu on ollut paljon ankarampaa kuin vain karttakepillä sormille lyömistä, johon uutisessa viitattiin. Väkivaltaisuuksia on kuulemma ollut enemmänkin. En sitten tiedä perustuuko huhut tositapahtumiin vai ei… ”eihän meidän Suomessa…”

give me my peace of mind //1
Creative Commons License Kuva: Shirin K. A. Winiger

Mutta tosiasiahan on se, että kun syntymästä on puuttunut puheen oppimisen edellyttävä aisti – kuuloaisti -, on puheen edes tyydyttävä oppiminen melko mahdotonta. Kuulovammaisille puheen oppiminen on kuitenkin mahdollista normaalin tasolle, he kun jotain kuitenkin kuulevat. Heilläkin puhetaito voi kuitenkin jäädä puutteelliseksi ilman puheterapeuttia. Tämä on yksilöllistä, enkä tahdokaan liikaa yleistää.

Toinen monelle yllättävä asia on se että kuurojen hätänumeropalvelu tuli käsittääkseni vasta viime vuonna käyttöön. Aiemmin hädän tullen kuuron on varmaan täytynyt soittaa 112 siinä missä kuulevatkin – vaikka ei sitten saisi puheella kerrottua hätäänsä, tai kuulisi puhelusta yhtään mitään. Nykyään hätäviestin lähettäminen onnistuu onneksi tekstiviestillä.

Esteettömyys on Suomessa yhä harvinaisen vähäistä. Todella harva suomalainen tv-ohjelma on esimerkiksi tekstitetty. Ylen tekstitv:ltä saa onneksi tekstit näkymään joillekin ohjelmille. Veeran suomenkieliset lempiohjelmat olen yleensä itse tulkannut viittomalla töllöttimen vieressä. Esteettömyyden puute näkyy muussakin kuin televisiossa.

Doofstommen-onderwijs / Education for the deaf-and-dumb
Creative Commons License Kuva: Nationaal Archief

Vaikka kuurojen asema on 2010-luvulla melko hyvä, esimerkiksi viittomakieli turvattiin perustuslaissa vasta vuonna 1995.

Kuurojen asema alkoi kohentua 70-80-luvulla. Vuonna 1998 alkoi viittomakielinen luokanopettajakoulutus, josta Jokinen on vastannut koulutuspäällikkönä. Jokinen pitää tärkeänä etappina myös vuotta 1995, jolloin viittomakieli tunnustettiin Suomen perustuslaissa.

Kaikki on kuitenkin tullut todella myöhään ja yhä tuntuu että moni asia on puutteellinen.

Kuurojen liitto yrittää saada nyt heikosti viittomakieltä osaavia ja syrjäytyneitä kuuroja mukaan viittomakielisten toimintaan. Kuuroista huolehtineet vanhemmat ovat iäkkäitä ja vastuu on siirtymässä yhteiskunnalle. Ongelmana on, että kunnat osallistuvat haluttomasti kustannuksiin. Kunnan ainokaiselle kuurolle ei haluta kustantaaa harrastuksia tai kuljetuspalveluja, koska ne maksavat.

Kun näyttää siltä että jo joitakin kuuroja on syrjäytymisvaarassa ja vaikea saada tukea, niin mietin vaan miten paljon hankalampaa se on joillekin kuurosokeille. Onneksi ainakin tähän asti kuurosokea vaimoni on saanut jotakuinkin kaiken tarvittavan tuen… Lisää tietoa kuurojen historiasta Kuurojen Liiton sivuilla.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. hanna

    haluaisin huomauttaa, ettei tekstitys varsinaisesti välttämättä ole sen esteettömämpää kuuroille. suomen kieli on syntymäkuuroille ensimmäinen vieras kieli, eli jos halutaan palvella kuuroja niin viittomakielinen tulkkaus ohjelmiin. tekniikaltaan ei ole mahdotonta, onhan noita joitain ylen juttuja niin toteutettukin.

    pöljintä oli kun viittomakielen kurssilla näytettiin ylen uutisten tekemää pätkää signmarkista ja hänen musiikkivideon kuvaamisesta. signmarkia kuvattiin ja hänen viittomisensa näytettiin vain osin, mutta tulkkailtiin kyllä suomeksi samalla kun näytettiin kuvaa kuvauspaikalta. viittomakielisille oli uutisten hyöty hyvin lähellä nollaa :P

    kurssilla luettiin myös pari mielenkiintoista kirjaa, omakohtaisia kokemuksia oralismin aikakaudesta, eli juuri siitä, kun kuurot väkisten opetettiin puhumaan. se oli ihan maailmanlaajuinen ilmiö, yksi kirja oli amerikasta, niin en noihin saksakytköksiin ota kantaa.

  2. Rolle

    Kiitos kommentista. Tiedän kyllä että kuurojen äidinkieli on viittomakieli, ja kaikista esteettömintä olisi saada palveluita äidinkielellään. Tarkoitin lähinnä sitä että tekstitys on jo iso askel esteettömyyttä, koska on vielä helpompaa toteuttaa. Kuurot kun eivät kuule, joten eivät ne tekstitykset täysin hyödyttömät ole.

    Kaikki tällaiset asiat vaativat kuitenkin resursseja, eikä vähemmistön takia haluta vaivautua. Sama juttu kaikessa muussakin. ”on helpompaa jättää kuuro lapsi kotiin”…

  3. mustikkasoppa

    Luulen, että Rolle tarkoitti Suomessa vallitsevaa viittomakielistä kulttuuria ja sosialismia.

    Itse olen kaksikielinen, joista suomenkieli on näistä vahvin. Opetuskielenä tosin viittomakieli.

    Tuosta suomenkielisyyden omaamisessa jokainen kuuro on yksilöllinen. Jotku jopa taitaa hienosti kirjakielen, jotku eivät paneudu, joillakin on oppimishäiriö, joillakin lukihäiriö, jotka johtanee siihen miten kykenee tulkistemaan suomenkieltä ymmärrettävästi.

    Itse toivon hartaasti, että mahdollisimman moni kuuro paneutuisi suomenkielisyyteen, sillä se on välttämättömyys ja edesauttaa työelämässä,kun ajatellaan tuota syrjäytymisuhkaa.

    Suuresti minua tyrmistyttää tämä ihmisten lokerointi, se miten he määrittelevät kuulevia ja kuuroja erilliseksi kansaksi. Mielestäni he ovat yhtälailla ihmisiä siinä missä muutkin. Tänäpäivänä näkyy tuota kiusaamista paljon, jossa haukutaan viittomakielisiä, jotka tykkää hengata enemmän ”kuulevien” kanssa. Asenteissa ois molemmin puolin korjattavaa ja PALJON!

    Kuuroilla on suurimmaksi ongelmaksi tullut tuo tiedon saanti ja ymmärtääkö tulkita sen oikein. Moni tutnemani ei tiedä monia asioita ja ovat näin ollen sukka kusessa tärkeissä asioista kuten mm. taloudesta, elämisestä, työstä ja koulusta. Näihin toivoisin jonkinlaista lisäpalvelua, ohjeistusta jotta vältyttäis ikäviltä tilanteilta.

    Ihmisiähän on moneen junaan. Suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä, kiitos.

  4. Kuuleminen ja identiteetti – asenteet sisäkorvaistutteen ympärillä | Rollemaa.org

    […] ovat jotenkin harvoin ainakaan tiiviimmässä kanssakäymisessä keskenään. Tällä viittaan viikon takaiseen kirjoitukseeni “Kuurojen asema Suomessa”, johon vaimoni kommentoikin melko osuvasti: Suuresti minua tyrmistyttää tämä ihmisten […]