Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Toisaalta ihanaa. Viikonloppu meni omien harrastusten parissa. Lauantaina ei tosin ollut kitaratuntia syysloman takia, mutta parkour-harkat olivat ihan normaalisti. Eilen Urho (toinen pikkuveljeni) lähti kaverinsa luokse yökylään, ilmeisesti jonnekin kauas korpeen. Katsoin myös eilen elokuvan ”Perhe on painajainen” ensimmäistä kertaa ja söin paniinia, pelasin UO:ta ja nautin elämästä. Asensin muuten Ultima Onlineen ”Walking Mumbling Miner bot!”- nimisen botin, joka hakkaa raakametallia, puhuu, mumisee, kävelee kaivokselle ja sulattaa oret puolestani silloin kun en ole koneella. Mahtavaa. Paras peli.
Tänään olisi tarkoitus tehdä jotakuinkin samoja juttuja kuin eilen (+alkanut sivuprojekti), mutta illalla menen Markon kanssa katsomaan JyP-Lukko jäähallille. Saatiin mopediin paksu vaijerilukkokin. Kieltämättä hauskaa katsoa ihmisten ilmeitä, kun körötän 40km/h vanhalla (mutta sitäkin tyylikkäämmällä!) rotiskolla, näytän kädellä suuntamerkin, pysäköin mopedin ja kiinnitän takapyörän ja tarakan välistä ja yli paksun vaijerilukon. Mutta hei, mopohan se vain on. Mutta yksi asia on fakta: blogiin kirjoittaminen innostaa silloin paljon enemmän, kun ei kuuntele musiikkia. Laitoin äsken musiikin soimaan ja heti loppui ajatukset. Hyvää syyslomaa itse kullekin! (niille ketkä sitä viettävät)
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
