Ranskan opiskelun ristiriidat

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Muut lähtivät jo ja minä jään tänne opiskelemaan ranskaa. Toisaalta se on etuoikeus, toisaalta piina. Edelleen minua mietityttää jos luenkin kieliä turhaan. Mistä saan rahaa matkustamiseen ja milloin pääsen matkustamaan? Tässä vaiheessa kaikki tuntuu niin uskomattomalta, miten joskus edes pystyn muuttamaan omaan kämppään ilman rahaa? No joo nyt lopetan ajattelemisen … … ajattelin sittenkin tulla tänne ummehtuneeseen tietokoneluokkaan raportoimaan kuolleesta kouluelämästäni. Liikuntatunnit menivät nopeasti ja sainkin kunnolla hien pintaan. Tein ennätyksen punnerruksissa. Ensimmäisessä sarjassa sain 21 ”rinta-nyrkkiin” punnerrusta, toisessa 7 ja kolmannessa 2. Vedimme myös joitakin hauiskääntöjä käsipainoilla ja se kyllä tuntuu vieläkin lihaksissa.

Mietin koko ajan mitä aion kirjoittaa siihen englanninprojektiin ja kuinka pitkä siitä tulee. Puhumattakaan sitten henkisestä harjoittelusta, kun se pitäisi esittää pienissä ryhmissä. Kai se hyvin menee, enää ei jotenkin ole niin stressaantunut olo. Ostin taas mountain dewtä, olen parantumaton sokerinarkomaani. Elämä on elämistä varten.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä