Pimeyden ruhtinaiden uudet julkaisut

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.

Black metal on kiehtonut minua siitä lähtien kun ensi kerran tutustuin raskaamman metallin eri muotoihin. Vaikka en olekaan täysin sinut bändien ja biisien sanoman kanssa, pidän musiikkityylistä ja melodioista, mikä tekee monista black metal -bändeistä mielenkiintoisen. Hiljattain ilmeistyi mustan metallin hittinimiltä uudet kokopitkät albumit, joten päätin tuoda iltaan vähän lisää synkkyyttä ja pelotella teitä lättyarvosteluilla.

Dimmu Borgir – In Sorte Diaboli (2007)
Norjalainen jättimenestys Dimmu Borgir (tarkoittaa islantilaista vulkanista pimeää linnaa, jonka legenda kertoo johtavan suoraan helvettiin) on viimeistellyt uusimman albuminsa In Sorte Diabolin. Levyn kansi on täynnä saatanallisia symboleja, josta pystyy aistimaan läpi huokuvan pahuuden. Vaikka pimeällä alueella liikutaan, musiikki on jotain aivan mahtaavaa eikä juurikaan eroa melodeathistä muuton kuin asenteeltaan ja sanomaltaan. Levy on tuttuun tapaan synkän rankka, mutta samalla hyvinkin sinfoninen. Levyllä on monia hyvin melodisia biisejä, kuten ”The Serpentine Offering”, josta poppoo on saanut tehtyä myös musiikkivideon valmiiksi. Vaikka saattaakin olla hieman kaukaa haettua, väitän silti että levyllä näkyy myös oudon uusia piirteitä, nimittäin vivahteita on revitty hitusen folk-/pagan metallin puolelta, välisoitoissa ja esim. ”The Fallen Arise”-instrumentaalissa kuulee kavioiden kopsetta ja sen mukaista melodiaa. Myös The Serpentine Offeringin videosta voi nähdä jotain ei-niin-dimmu-borgirin-tapaista. Sanat ovat antikristillisiä ja synkkiä, kuten ennenkin, mutta tämähän on dimmua, se kuulunee asiaan. Shagrathin läpitunkeva korina antaa levylle hyvät black metallin ainekset kitaramätön ohella. Levy on kaikenkaikkiaan loistavaa mättöä ja kuunneltavaa riittää pitkäksi aikaa. Dimmu Borgir näytti kyntensä jälleen black metallin johtotähtenä.

  1. The Serpentine Offering
  2. The Chosen Legacy
  3. The Conspiracy Unfolds
  4. The Sacrilegious Scorn
  5. The Fallen Arises
  6. The Sinister Awakening
  7. The Fundamental Alienation
  8. The Invaluable Darkness
  9. The Foreshadowing Furnace

Graveworm – Collateral Defect (2007)
Hautamadolta olenkin jo odottanut uutta materiaalia. Toivoin että italialaisten synkistelijöiden uusi levy räjäyttäisi pääni, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Itse asiassa taisin vähän pettyä, sillä uudet biisit eivät olleetkaan niin täydellisiä. Biiseissä ei ollut sitä samaa koukkua, jota esimerkiksi 2005 ilmestyneellä (N)utopialla oli riittämiin. Levy alkaa keskipaksulla introlla nimeltä Reflections ja suoraan introsta käynnistyy Bloodwork, joka ei sisällä sitä kertosädekoukkua jota hain. Kitarat ovat edelleen hienoja, mutta jatkavat tasapaksun tarinansa kertomista jokaisessa biisissä. Touch of Hate pääsee melko lähelle hakemaani. Kyseisessä biisissä on myös uusi vihellysefekti, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Mitä pidemmälle levyä edetään, sitä paremmalta biisit kuulostavat. Suicide Coden pianon avustama melodia kuulostaa jo ihan hyvältä verrattuna Bloodworkiin, mutta silti kaipaisin niin sitä vanhaa Gravewormia. Ehkä Italian pojat päättivät vaihteeksi kokeilla jotain uutta, joka menikin vähän metsään. En tiedä, ehkä olen liian kriittinen. Graveworm on kokonaisuutena aivan mahtava bändi, enkä anna yhden levyn pilata mitään. Kyllä Collateral Defectiäkin kuuntelee, mutta Dimmun In Sorte Diaboliin verrattaessa tämä jää kyllä kevyesti kakkoseksi.

  1. Reflections
  2. Bloodwork
  3. Touch of Hate
  4. Suicide Code
  5. The Day I Die
  6. Fragile Side
  7. I Need A Hero (Bonnie Tyler Cover)
  8. Out of Clouds
  9. Scars of Sorrow
  10. Memories

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

5 kommenttia

  1. Veke

    vapaaseurakuntaan ei ole tulemista enää!!

  2. taddels

    kannattaako noita dimmuja sun muita saatanaa ylistäviä deathmetal bändejä hirveesti kuunnella? mun mielestä sun ei kannattais sekaantua, oon vaan sattumoisesti nähny kuinka paljon tollaiset bändit jotka edustaa saatanaa tekee ihmisille. Joten Rolle ennen kuin alat jotain DIMMU BORGIRia kehumaan niin kannattais ehkä ajatella. Ei oo mikään mahtava bändi.

  3. rolle

    Ah ma nauran! :-D Veke ei oo aito Veke ja Taddels kuulostaa mun isältä kun olin 10-vuotias :-D

  4. [Wrathchild]

    maailman paras pändi on dimmu borgi

  5. Rolleweb.net » Vuoden 2007 levyt

    […] Dimmu Borgir: In Sorte Diaboli – Dimmun uusi erittäin sinfoninen ja korvaa miellyttävä tekele. Kuuluu parhaisiin. […]