Onko kiire positiivinen vai negatiivinen ongelma?

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 3 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 27-vuotias.

Nyt kun tässä on pari päivää tullut oltua kovassa kuumeessa, on tullut mietittyä erityisesti aikaa. Huuruista ja houruista selvinneenä tuntuu että on tullut matkustettua hieman ajassa eteenpäin, ikään kuin kaksi päivää keskeltä viikkoa olisi kadonnut tuhka tuuleen. Eniten tietysti turhauttaa kun on tottunut saamaan aikaan päivän aikana paljon ja sitten yht’äkkiä on kykenemätön tekemään juuri mitään. On totta, että vauhti on vain kiihtynyt, mutta sairastuminen ei johtunut stressistä vaan siitä että sitä on nyt liikkeellä. Tyttäreni on ollut kerran kuumeessa lähiaikoina, poikani kaksi kertaa peräkkäin kuukauden sisään.

Monet vetoavat elämässään ”kiireeseen”. Niin teen minäkin. Mutta kiire ei tarkoita kaikille samaa asiaa. Jotkut ajattelevat, ettei kiireinen ihminen ehdi tekemään mitään tai että kiirettä voisi vähentää jättämällä joitakin asioita pois elämästään. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Kun kiire tulee siihen pisteeseen, että oman hyvinvoinnin kannalta karsii ne viihtymiseen tarvittavatkin asiat minimiin, ei kiire ole enää kannattavaa. Burn outtia ei kukaan toivo. Jos todellinen kiireisyys tarkoittaa sitä, että sillä tiellä ollaan, ei minulla kai sitten oikeasti kiire olekaan.

Jos koet olevasi kiireinen, mieti

  • Mitä pystyt tekemään?
  • Mitä jaksat tehdä?
  • Mistä olet valmis karsimaan?
  • Mitä voit muuttaa?
  • Mitä et voi muuttaa?

Pari päivää ollessaan kotona tekemättä mitään huomaa, että ei ne todo-listan asiat mihinkään katoa, tai ole päivästä kiinni. Kiirettä kyllä olisi, ainakin vähän pidemmällä aikajänteellä, mutta onko se todellista kiireisyyttä? kaikki riippuu itsestään. Omaa kiirettä tärkeämpää on, ettei pilaa muiden aikatauluja tai suunnitelmia. Nämä kaksi on välillä tietenkin vaikea sovittaa keskenään yhteen, koska oma henkilökohtainen aikataulutus muodostuu aina omien prioriteettien mukaan. Minulla prioriteetit ovat tietenkin omat asiakkaat, työt, joista saan palkan nostettua sekä sen verran henkilökohtaista viihtymistä, että säilytän järkeni. Normipäiväni sisältää varmaan karkeasti 50% koodaamista/työtä, 25% perhettä , 25% viihdykettä (yleensä nämä menevät käsi kädessä). Joskus venyttänyt tätä siten että ei-työhön-liittyvät-asiat jää minimiin, mutta ei sitten kyllä jaksa minä eikä kukaan muukaan.

Nyt kun sairastelu alkaa olla takana päin, vietän pari kuumeetonta viikonloppupäivää, kerään rauhassa energiat takaisin ja palaan töihin uusin aivoin ajattelematta kiirettä mitenkään erityisesti. Kuormaa on, mutta se ei tarkoita sitä että asioihin tulisi suhtautua kiireellä. Kaikki on kyse aikataulutuksesta, kommunikoinnista ja kyvystä järjestellä asioita.

Pitää kuitenkin muistaa että aikaa meillä kaikilla on saman verran. Voit päättää itse mitä teet ja miten paljon tai vähän. Mikä on merkityksellistä elämässäsi ja mikä vähemmän merkityksellistä. Itselläni on ollut haasteena että lähes kaikki mitä teen, on ollut mielekästä ja merkityksellistä viime aikoina. Niistä on vaikea valita mitä tehdä seuraavaksi ja mitä lykätä taas eteenpäin, kun kaikkea oikeastaan haluaisi tehdä. Kaikkea ei vain ”kerkiä” saman päivän aikana, eikä välttämättä seuraavankaan. Sitten tullaan taas siihen, että ”kun on kiire”. Positiivisia ongelmia toki.

Heräsikö fiiliksiä tämän suhteen? minulta ainakin katosi ajatus kaksikin kertaa tätä kirjoittaessa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä