Nettipäiväkirja on kuollut

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 8 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 28-vuotias.

Neljän kuukauden writer’s block Rollemaan osalta takana. Olen oppinut sen, että jos ei inspaa niin ei inspaa. Ihan sama pätee kaikkeen tekemiseen. Tilanne on tavallaan kääntynyt aivan päinvastaiseksi kuin aikoinaan. Ehti enemmän kirjoitella ja avautua silloin kun elelin yksin opiskelijana ja työttömänä ja varsinkin masennuskautena kun ei ollut päivärutiinia. Ajatuksen virtaa ei enää tule samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Koko ”tavoitteellinen kirjoittaminen” ajatus on aikuisiällä karannut lapasesta. Ihmisistä tuntuu hirveän vaikealta bloggailla ilman päämäärää. Netti oli suomalaisille kohtuullisen uusi juttu 90-luvulla ja silloinhan kirjoittamistyyliä vasta ihmeteltiinkin. Olen aina ”vain kirjoittanut”, miettimättä jutun aiheita sen kummemmin. Aiemmin keksin otsikon viimeisenä, nykyään mennään aihe edellä ja se tuntuu vaikealta. ”Miten uskallat kertoa netissä itsestäsi niin avoimesti?” oli kysymys jota kuulin usein. Nykyään Facebookin ja somen myötä ihmiset ovat avoimempia, eikä asiaa liioin ihmetellä, mutta silti perinteisiä nettipäiväkirjoja näkee harvemmin ja harvemmin.

Joka kerta kun aloitan kirjoittamaan tänne henkilökohtaisen blogini puolelle, alkaa suunnaton ahdistus. Nämä ajatukset toisaalta sävyttävät muutenkin arkipäiväistä elämääni (katso viimeisin Mediumin bloggaukseni, Handling anxiety), eivätkä koske pelkästään kirjoittamista:

  • Olen varmasti kirjoittanut vastaavaa diipadaapaa aikaisemminkin (eikä olisi mikään ihme, sillä Rollemaassa on kirjoituksia yli 10 vuoden ajalta)
  • Kuka hitto tätä muka oikeasti jaksaa lukea? (vaikka sillä ei olisikaan mitään väliä, itsellenihän minä enimmäkseen kirjoitan)
  • Mitähän ihmiset tästäkin ajattelevat? (todellisuudessa eivät varmasti mitään ja vaikka ajattelisivat, mitä sitten?)
  • Mikä ihmeen pointti koko jutulla on? (tarvitseeko aina ollakaan? varsinkaan omassa elämäntapablogissani)
  • Ei huvita, vaikka huvittaisi (katso ylläolevat kohdat)

Olisi kiva taas osata kirjoittaa ajatuksen virtaa, jossa olin ennen hyvä. Toisaalta, tavoitteellinen tai ainakin nichellinen kirjoittaminen sujuu. Kirjoitan tällä hetkellä enää viiteen blogiin. Aktiivisempia ovat

  1. Olutblogini Huurteinen.fi
  2. Leffablogini
  3. Yritykseni Duden blogi
  4. Toisen yrityksen AdminLabsin ongelmanratkaisu- ja IT-blogi
  5. Koko maailmalle suunnattu englanninkielinen Medium-blogini

Näihin on helppo kirjoittaa, koska aihe on yleensä aina heti tiedossa. Paitsioon on jäänyt IRC-kanavani Pulinan täyteblogi (jonne tosin joskus kirjoitelleet muutkin).

Bloggaamisen on myös korvannut Twitter ja Instagram. Jos on ollut isompaa asiaa, olen kirjoittanut vähän pidemmän päivityksen kuvaan tai usean tweetin peräkkäin. Harvemmin on edes tajunnut että ai niin, tästähän voisi blogatakin.

Kun on jatkuvasti tekemistä, kunnon rutiinit, työ, perhe, jää kirjoittaminen luonnollisesti vähemmälle. Rollemaa (lue: nettipäiväkirjani) on vähän puolikuollut, mutta en ota paineita sen elvyttämisestä, sillä minulla on muuta tekemistä.

Kuulumisten kirjoittaminen on jotenkin menettänyt minulle merkitystään, mikä on hauskaa sinänsä koska aiemmin pidin kuulumisten kirjoittamisesta. Nykyään tuntuu vaan oikeastaan paremmalta mitä vähemmän jakaa elämästään netissä – vaikka paljonhan silti tulee jaettua. Ehkä otettuani Facebookista etäisyyttä meni vähän maku koko touhusta. Facebook on jotenkin pilannut koko netin kuulumiskulttuurin.

Mitä minä taas turhia selittelen? ei nettipäiväkirjat ole mihinkään kuolemassa, eikä kirjoitustaitoni ole kadonnut minnekään. Rollemaa on vaan pitkässä horroksessa, josta herää jos herää. Ei turhia paineita, eikä ressiä, kuten ei elämässäkään. Ehkä lomalla kirjoitan jotain järkevämpääkin.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Pia Mielonen

    Hiljaista on ollut, mutta mitäpä sitä pakolla kirjoittamaan jos ei sanottavaa löydy. Täytyykin myöntää, että on mun ainut blogi jota luen. Löysin tän joskus vuonna nakki, eli jotain -08 ja varsinkin leffapuoli on mun suosikki. Sieltä on hyvä tsekata mitkä leffat on katsottavia, menee leffamaku aika samaansuuntaan. Siitä iso kiitos! Ja hyvää aina jaksaa odottaa tän blogin puoleltakin.

  2. Rolle

    Kiitos kommentista! Mukavaa että kirjoitukseni ovat miellyttäneet :) tällaiset kommentit piristävät ja inspaavat taas kirjoittamaan lisää. Nyt olen lomalla ja vaikka luulisi että aikaa on, niin tulee vaan lötköteltyä. Mutta en tosiaan ota paineita, katsotaan mistä aiheesta (ja milloin) viitsin kirjoittaa seuraavaksi :)