Mustikkasoppa Helsingin ihmemaassa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.

Mustikkasoppa eli kihlattuni Veera tuli tänään Helsingistä takaisin kotiin. Menin vastaan asemalle puoli kahdeksan aikoihin. Pendolino oli älyttömän pitkä ja menin sekaisin vaunuista, mutta löysin kuitenkin kultani sieltä ihmismyrskystä. Voi sitä halauksen kestoa ja helpotusta kun ikävä on vihdoinkin ohi. Soppa kertoi innoissaan paloja matkastaan. Tutkimukset olivat olleet rankkoja, mutta menivät hyvin. Kotimatka oli yhtä hymyä :-)

Minun olisi pitänyt olla mukana, mutta en saanut ottaa lomaa huhtikuulle työpaikan muuttojen takia. Tämän takia olikin hieman vaikeaa olla erossa ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Koti tuntui tyhjältä ja hiljaiselta, tyhjä paikka, se tärkein puuttui. Yöllä en saanut unta ja nukuin älyttömän huonosti. Odotin koko ajan että päivä vaihtuu kunnolla ja pääsen hakemaan Veeran juna-asemalta. Ensi kerralla menen kyllä mukaan.

Näkötutkimuksissa paljastui että Veeran näkö on heikentynyt kahden vuoden aikana 20:sta 12 asteeseen, mutta Veera suhtautui siihen älyttömän hyvin. Kaupunkityöntekijä Harri oli kertonut Veeralle nykylääketieteen mahdollisuuksista ja näyttäisi siltä että tulevaisuudessa on valoisia mahdollisuuksia kuulon ja näön suhteen. Kuulo voidaan parantaa täysin. Olen mahdottoman ylpeä kihlatustani! Oli varmasti rankka kokemus olla putkeen koekaniinina ja Kelan kiusattavana, vaikka hyviäkin tuloksia saatiin. Saa nähdä keksiikö Kela vielä jotain ja laittaa kymmenennen (hajuakaan montako) hylsyn kuntoutustukihakemuksesta. Veera oli kertomansa mukaan perusteellinen.

Veera kirjoitti paljon muistikirjaansa ollessaan yksin siellä kaukana kotoa. Sopan kirjan tekstit ovat kivoja, vaikka osa onkin hieman vaikeaa luettavaa, kirja kun toimii ajoittain terapiamaisena opuksena, johon kirjoitetaan kun on paha olo. Itsekin olen hankkimassa konkreettisen päivä-/muistikirjan, johon voi sitten laittaa muistiinpanoja, mietteitä ja asioita joita ei halua koko maailman näkevän. Kuten ennen vanhaan. Täytyy vielä nukkumaanmennessä lukea Veeran kahden päivän merkinnät. Odotan jännityksellä.

Veera kävi myös Kaisaniemen puistossa tapaamassa paria irc-kaveria. Kuulemma erittäin mukavia ja rentoja kavereita. Minullakin on tullut heistä ihan kiva kuva irkin kautta. He ovat persoonallisia ja välillä hulluja tyyppejä mutta erilaisuushan on usein rikkautta. Veera tykkäsi olla heidän seurassaan. Kuulemma ei tuntenut itseään ulkopuoliseksi kuten usein isossa porukassa tuon kuulon takia. Itsekin olisin halunnut nähdä heitä, mutta minkäs teet kun olet jumissa työpaikalla. Olin hieman huolissani Veerasta sillä Kaisaniemi on pahamaineinen paikka. Ja huoleni osui oikeaan, nimittäin juuri vähän Veeran puistosta poistumisen jälkeen paikalle tuli tummaihoisia lyömään pulloilla ja varastelemaan. Onneksi vasta Veeran lähdön jälkeen. Soppa kertoo itse lisää blogissaan.

Olen harjoitellut viittomakieltä lähes joka ilta. Osaan viittoa jo melko paljon sanoja ja lauseita (esimerkiksi juuri kirjoittamani lauseen osaisin viittoa täysin). Pyysin Veeraa tenttaamaan minua joka ilta. Veera opettaa myös minulle päivittäin uusia viittomia. Pitäisi ottaa vain rutiiniksi tuo viittominen, meillä kun on jäänyt tavaksi että joko puhutaan tai viitotaan, hyvin harvoin sekaisin. Viittominen on kivaa.

Lauantaina lähden katsomaan siskontyttöä. Olen muuten eno nykyään.

Ensi viikolla Veera täyttää 22. En jostain syystä enää tunne itseäni niin nuoreksi. 1988, 1986, paljoako väliä. Kaksi vuotta sinne tai tänne. Ensi viikolla on myös vappu. Vapun suunnitelmat on jo melkein tehty. ”Palkka”päivä on myös ensi viikolla. Ostan yli-insinööriltä terabitin kiintolevyn kohtuullisen hintaan. Samalla pääsen vihdoinkin eroon siitä Axiomin koskettimistosta, nimittäin työkaverini T.S ostaa kyseisen soittimen kelpoon hintaan. Aurinko paistaa ja kesä tulee kovaa vauhtia. Kohta voi lähteä ulos tsillaa. Mukavaa kesän odotusta myös sinulle lukijani :-)

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. Yksi Jätkä

    Tää oli oikein hyvän henkinen blogi pitkästä aikaa. Tätä oli ilo lukea ja huomata, että olet yhtä hymyä :)

  2. mustikkasoppa

    Vallan ihana kirjoitus. Oikein sai mieleni lämpimäksi. Kiitos.

  3. Retinis pigmentosa, no see, no hear | Rollemaa.org

    […] on tällä hetkellä näköalueesta 12% jäljellä, kun taas normaalilla ihmisellä 100%. 22. huhtikuuta Veera kävi tutkimuksissa Helsingissä ja kävi ilmi että näköalue on pienentynyt kahden vuoden sisällä 20%:sta 12 […]