Masennuksesta vielä

Joko olen vainoharhainen tai oikeassa – minulla on nykyään vihamiehiä. En usko että olen tehnyt mitään pahaa kenellekään, ainakaan tietoisesti. Mielestäni olen, tai ainakin olin mukava tyyppi. Fyysisesti ainakaan en ole loukannut mitään enkä ketään, mutta jos jotain olen vahingoittanut henkisesti, syypäänä on vain ja ainoastaan masennukseni ja sen muokkaama minä. Tietyt ihmiset eivät ymmärrä masennusta, vaan syyttävät asioista ihmistä. Masentunut on sokaistunut ympärillään tapahtuvista asioista eikä näe kaikkea selkeästi. Masentunut tekee tiedostamatta hallaa ympärillään ja usein syyttää tästä itseään. En vieläkään tiedä mistä minua syytetään tai mitä olen tehnyt väärin, jos olen, olenko?

Nykyään kun kuulen ivallista tai negatiivissävytteistä kommenttia, otan asiat herkästi itseeni. Teen myös nykyään niin että en puolustaudu ollenkaan, edes järkevästi, vaan annan asian olla ”ok”-tyyppisillä kommenteilla, koska tiedän että kommenttini aiheuttaa vain vastaiskuja. Otan iskut vastaan ja annan lisää tulla. Ja hiljeneminenkin tai pakeneminen johtaa sitten siihen että toinen ärsyyntyy kun ei voi keskustella ilman että toinen lopettaa tai lähtee menemään.

Masennus aiheuttaa minussa seuraavaa: Teen virhearviointeja, käsitän monia asioita väärin, otan enemmän syitä niskaani, syytän itseäni, en puolustaudu, tunnen itseni huonoksi, en ymmärrä, en tajua, en jaksa, en halua, en yritä, en pysty.

Ajoittain blogiini tulee kommentteja että merkintäni ovat naurettavia. Ajoittain myös pikkuasioihin takerrutaan ilman pointtia. Silloin tällöin elämääni arvostellaan. Silloin tällöin ihmissuhteitani arvostellaan. Joskus ulkonäköni on niin mahdottoman iso asia muille. Jotkut ”ovat huolissaan” sanomalla ilkeitä asioita. Tämä ei mitenkään paranna oloani, päinvastoin. Kyseinen liikakritisointi ajaa myös kirjoittamisen lopettamiseen, sillä nykyään uskonkin herkemmin muita ihmisiä. Pitäisikö lopettaa bloggaaminen…? Kirjoittaisin sitten vain tuohon konkreettiseen päiväkirjaan omalla mustekynällä.

Ärsyttää tietyt luulot ja oletukset. Esimerkiksi se että jos näkee ihmisen tekevän usein jotain asiaa, olettaa että se tekee sitä aina. Tai se että jos tekee sitä, ei saisi muka tehdä mitään muuta. Hyvänä esimerkkinä juuri tämä masennus. Oletetaan että masentuneet ovat aina masentuneita. Ja tähän liittyy paljon muutakin. Toinen esimerkki on se että pohjustetaan asiat siihen millaisen kuvan henkilöstä saa esimerkiksi Internetin kautta. Internetpersooniuteni on vaikuttanut moneen asiaan. Monet luulevat asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Elän oikeastikin, en vain netissä. Älkää pohjustako elämääni näiden kirjoituksien tai irkissä sanottujen asioiden varaan.

Päädyin jälleen bloggaamaan tästä, sillä on pakko. Tiedän että monia ihmisiä ärsyttää masennus, mutta sille minä en mahda mitään. Masennus ei ole sellainen asia mikä lähtee pois sormia napsauttamalla. Hyödyttömintä on sanoa ”lopeta jo tuo angstaaminen”. En ole vain ymmärtänyt eräitä asenteita minua kohtaan ja minun oli vähän pakko avautua asiasta.

Olen nykyään lääkityksessä. Selittämättömät ahdistus-, paniikki- ja pelkokohtaukset diagnisoitiin ja minulle määrättiin Citalopramia. Sain myös Bentsodiatsepiinipohjaiseen Xanoriin reseptin, mutta en edes ymmärrä miksi. En aio kyseistä lääkettä noutaa. Minulla on muutenkin tästä valmisteesta pelko, nimittäin Veeran koukku oli aika paha syksyllä.

Joka tapauksessa, masennukseni alkaa parantua. Käyn säännöllisesti depressiohoitajalla, minulla on lääkitys, Veera on kunnossa, kirjoitan aktiivisesti, puran pahan olon oikealla tavalla, puhun asioista, osaan itkeä tarvittaessa, minulla on tukea. Viimeksi keskusteltiin depressiohoitajan kanssa juuri siitä että on luonnollista se että kun Veeran masennus on mennyt parempaan suuntaan niin minun tilani alkaa heikentyä > kuvittele käyrä jossa Veeran huippu on laskenut ja minun kohonnut (risteys).

Juuri nyt minulla on hyvä olo. Yritän olla pyörittelemättä liikaa ajatuksia päässäni. Kuten sanotaan, don’t think, it will only make things worse. Voisi seuraavaksi blogata vähän iloisemmista asioista.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää