Maailmanloppu tuli – koronaviruspandemia introvertin arjessa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Katso myös: Maailmanlopun päiväkirja.

Elämme hyvin hämmentäviä, pelottaviakin aikoja. Olen syntynyt vuonna 1988, enkä ole koskaan elämässäni kokenut vastaavaa. Vaikka olin 90-luvulla nuori poika, muistan laman vaikutukset ja uutisoinnin. Silti aikojemme pahin lama on kuin pieraisu tuuleen tähän koronakriisiin verrattuna.

Seuraan uutisia päivittäin, mutta olen koittanut välttää Iltapaskan, eli sensaatiohakuisen negatiivisuuden lukemista. Olen jokseekin erityisherkkä ihminen ja kärsin ahdistuneisuushäiriöstä, joten koetan välttää ylimääräisiä negatiivisia ärsykkeitä, vaikka välillä uteliaisuudelleen ei mahdakaan mitään. Wuhanin koronaepidemia tuli suomalaisten tietoisuuteen tammi-helmikuussa ja monet pitivät virusta ”Kiinan juttuna”, mukaanlukien itseni. Kun Lapista löydettiin yksi sairastunut – ja sekin kiinalainen, kohauttivat suomalaiset yhä olkiaan.

Vaan toinen on tilanne nyt. Itse pidän kovastikin pääministerimme Sanna Marinin linjauksista, viruksen luonteen huomioon ottaen. Luu kurkkuun vaan kaikille. Ilman näitä radikaalejakin toimenpiteitä Suomi olisi Italian tapaan täysin kusessa, sillä virus tarttuu aivan liian helposti. Nyt voidaan valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi, eli viruksen leviämisen hidastuminen ja kuolemantapausten ehkäiseminen.

Netti-ihmisenä näen paljon niin IRC– kuin Twitter-feedeissäninkin paljon koronaviruksesta. Heidänkin, joita kyllästyttää ”koronasta puhuminen” täytyy alkaa pikkuhiljaa sisäistämään, että tämä on uusi normaali. Me emme tule toipumaan tästä pääsiäiseen tai edes kesään mennessä.

Eniten harmittaa pällit, jotka eivät tajua sitä että toimillaan asettavat muut vaaraan, eli nämä rynnäköllä ulos, metsään ja mökille lähtijät. Vaikka oireita ei olisi, voi silti levittää virusta menemään.

Miten introvertti ihminen kokee eristäytymisen?

Hallituksen ensimmäisten linjausten jäljkeen menin kuitenkin toimistolle, mutta ihmisiä vältellen. Meidän firmassa oikeastaan kaikki jäivät viettämään etäpäiviä, joten yksin toimistolla pystyy keskittymään paremmin hommiin kuin kotona, jossa touhuilee koko perhe samaan aikaan. Välillä toimistolla on ollut kaksi. Tärkeintä on pitää se turvaväli, olla koskematta naamaansa ja pestä käsiä koko ajan.

Tällä viikolla olen kuitenkin ollut etänäkin ja ensi viikon ajattelin olla kokonaan etänä. Haasteita on luonut se, että myös vaimo on saanut töitä nyt keväällä ja hänkin joutuu olemaan etänä ja meillä on vain yksi kotitoimistotila työpöytineen. Hätä ei ole ollut tuon näköinen, sillä ylimääräisiä näyttöjähän minulta löytyy, joten kasasin etätyöpisteen keittiön pöydälle.

Introverttinä etäily tuntuu aivan normaalilta. Pidän etäpäiviä muutenkin. Aikoinaan työttömänä ollessani saatoin olla kuukaudenkin neljän seinän sisällä, eikä tuntunut edes pahalta. Kesälomillakin olen välillä pitänyt lomaa ihmisistä ja hulinasta ihan vain olemalla kotona perheeni kanssa, kaksi viikkoa pystyy ihan hyvin olla sisällä laitteidensa kanssa. Minulla ei tule tylsää, on retropelejä, klassinen piano, syntikka (musaprojektini), kirjoja, musiikkia, olutta… toki välillä kaipaa jotain muutakin, mutta nyt koronatilanteen vallitessa on helppo hyväksyä tilanne ja olla menemättä minnekään.

Oikeastaan korona-aika ei ole haitannut omaa elämääni oikeastaan hirveän paljon. Kiinasta syksyllä tilaamani asiat kuten RetroStone 2 eivät ole vieläkään tulleet, mutta tehtaat eivät vieläkään ole täysin toiminnassa, joten ymmärtäähän sen. Portugalin WordCamp Europe -työmatka peruuntui, reissu olisi ollut hauska kokea, mutta ensi vuonna sitten. Samoin Ghost Brigaden comeback-keikka, Steelfest, Tallinn Craft Beer Weekend (johon en tänä vuonna muutenkaan ollut menossa) ja monet muut peruuntuivat. Säästyypähän rahaa ja ensi vuonna uudestaan, ei sinänsä haittaa liikaa.

Tietynlainen hössötys ja pelon lietsominen ahdistaa tässä tilanteessa. AamuTV herättää minut joka aamu automaattisesti 6:25 ja eipä siellä ole moneen viikkoon muusta puhuttukaan kuin koronasta. Onneksi uutisointikin on mennyt pikkuhiljaa hieman positiivisempaan suuntaan.

Olen iloinen siitä, että meillä on etätyökulttuuria tukeva työyhteisö. Vaimon lisäksi työkaverit ovat olleet iso henkinen tuki, vaikka eivät sitä ehkä itse huomaakaan. On minullakin ollut päiviä, jolloin on ahdistanut aivan liikaa. Mutta se johtuu lähinnä tulevaisuuden huolista ja vallitsevasta epävarmuudesta. En haluaisi joutua tilanteeseen, että minun tai jonkun työkaverin toimeentulo olisi vaakalaudalla pelkästään tämän tilanteen takia. Siksi aion tehdä kovasti töitä sen eteen, että selviämme tämän yli.

Meemien ilotulitus

Maailma on kiinni, ravintoloihin ei pääse ja monella on aikaa, joten mitä tekee Internet? Pump up all the memes! En jaksa edes laskea miten paljon vessapaperista, Uusimaan sulkemisesta ja koronaviruksesta on yleisesti viljelty meemejä. #QuarantineLife trendaa myös säännöllisesti Twitterissä, parhaimpia olen jakanut omassa feedissäni:

Emme toivu tästä koskaan

En haluaisi dumata, mutta tämä on sen verran iso juttu, että on varmasti vaikutusta pidemmällä jänteellä kaikkien elämään. Ollaan jo menty tilastoissa sekä vuoden 2008 että 90-luvun laman ohi reippaasti.

Toivon että suomalaiset pysyvät visusti sisällä vähintään puoli vuotta, eikä paikkoja avata liian aikaisin. Hieman jännittää elpyykö ostovoima ja pärjääkö pienet yritykset, omani mukaanlukien. Töitä pitää nyt tehdä hieman eri tavalla.

Jos et vielä katsonut tätä, katso nyt:

Pari hyvää linkkiä luettavaksi tähän loppuun

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Maailmanlopun päiväkirja osa II - Rollemaan tulevaisuus - Rollemaa

    […] Maailmanlopun päiväkirjaksi. Ensimmäisenä osana voi pitää lauantaista kirjoitustani ”Maailmanloppu tuli – koronaviruspandemia introvertin arjessa”. Kaipaan aikoja, jolloin pystyi kirjoittamaan milloin vain, mistä vain, joten pyrin palauttamaan […]

  2. Maailmanlopun päiväkirja osa III - Esittelyssä kotitoimisto - Rollemaa

    […] ensimmäisessä karanteenipäiväkirjamerkinnässäni mainitsin, rakensin toisen kotitoimiston olohuoneen ja keittiön välille. Näyttöjä minulla on […]