Nukun huonosti vieraassa paikassa. Tai no, ei tämä enää niin vieras paikka ole. Trooppinen yö ja iho tuntuu jatkuvasti nahkealta. Viitisen tuntia unta ja sitten aamukahville. Äitini luona on mukavaa, siitäkin huolimatta, että tällä kertaa meitä on täällä vähän isompi porukka. Läheisten seurassa ei ahdista niin paljon. Tärkeintä on mennä omilla ehdoillaan.
Varhaisperunoita ja silliä vatsa täynnä. Huomenna retkipäivä.
Päivän aherrukset:
Manu viihtyy kattoterassimme riippumatossa. Mukavaa, että löysi paikkansa sieltä. Ensi kesälle voisi hommata partsille jotain kalusteita ja kasveja, se on sen verran iso tila, että on nyt aika tyhjän oloinen. Rahaa ja säästämistä se tietenkin vaatii.
Huvikseni tsekkailen parin vuoden takaista ”miten loma meni” -tyyppistä kirjoitustani:
Mitä lomasta jäi käteen? Muutama ahdistava päivä, muutama migreeni, muutama vähän kivempikin päivä. Parasta antia sunnuntaiset kahvittelut ja kävelyt vaimon kanssa, pelihetket lasten kanssa, rakkaus ja yhdessäolo. Pyykinpesukoneen hajoaminen vesitti viimeisetkin haaveet retkistä ja muusta rahankäytöstä, mutta sellaista elämä joskus on.
Oikeastaan nautin kotona olemisesta nuo neljä viikkoa, ei harmita yhtään. Tykkäsin syvään päätyyn menemisestä, vaikka välillä menikin tekniseksi. Esimerkiksi viime yön kantamigraatio oli haastava, mutta yllättävän nopea prosessi. Opin taas paljon uutta samalla. Tästä minä nautin vapaa-ajalla.
Ehkä enemmän olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin somea ja tekniikaa, mutta pitää antaa fiiliksen viedä. Tuntui ainakin siltä, että pääsin hyvin irtautumaan työasioista (vaikka budjetin ja laskut tsekkasinkin joka päivä), ehti jo unohtaa työrutiinit kokonaan.
Tätähän nämä kesälomani yleensä ovat. Ei suunnitelmia, ei juurikaan reissuja. Ihan hyvä niin. Viimeiset pari kesää on mennyt surkeissa sattumuksissa ja ”selviytymisessä”. Tämä kesäloma on toistaiseksi tuntunut varsin mukavalta ”oleilulta”.
Viikko lomaa jäljellä. Aion nauttia jokaisesta päivästä.
Isäni kirjoitti taannoin:
Blogini ”ongelma” on siinä, että sillä ei ole mitään varsinaista kiinnostavaa teemaa, kunhan lätisen yhtä sun toista. Kuten savolainen myyjätärkin sanoi, kysellessämme häneltä nuorena miehenä Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla grillillä, mitä ikkunassa mainostettu ”Sitä sun tätä” mahtanee sisältää. Myyjätär vastasi, että ”yhtä sun toista”.
Mikä blogini siis oikeastaan on ja ketä se palvelee? Käsite ”itselleen kirjoittaminen” alkoi mietityttää myös. Jos kirjoittaisin vain omaksi ilokseni, niin miksi tekisin niin julkisesti? Täytyy minulla olla toive, että joku muukin ajatuksiani jakaisi, ainakin henkilökohtaisissa tilityksissäni.
Varsinkin nykyään kun kirjoitan päivittäin eräänlaisesta ”hetkessä elämisestä” ja ”ajatuksen virtaa”, välillä pohdin miksi. Mutta tarvitseekohan olla mitään syytäkään…
Ikävä isää. Olisi niin paljon kerrottavaa. Mutta turha jossitella. Aika menee eteenpäin.
Tänään on hyvän fiiliksen päivä. Lämpötilaennätyksiä rikotaan, ulkomittarin varjossa roikkuva anturi kertoo huipun olevan +36.440 °C. Jyväskylän Yliopiston anturi ei tule kuin asteella perässä.
Päätän, että en katso loppuloman aikaan enää sähköposteja. Aika typerää hommaa tsekata meilit joka päivä lomalla ollessaan. Siellä on aina jotain, joka ajaa tekemään töitä.
Yritän lomailla nyt.
← uudempia 1 … 84 85 86 87 88 … 360 vanhempia →