Kolmas päivä putkeen 10+ kilometrin lenkki. Jalat toimivat vieläkin toistaiseksi. Sää on ollut mitä mainioin, pientä tihkusadetta, eikä liian kuuma.

Citystrides on ihan mahtava keksintö. Joka päivä uusi reitti ja uutta nähtävää. Olen yllättynyt miten moderni pieni paikka Kortepohjasta on saatu, koska viimeksi näin paikan varmasti noin kymmenen vuotta sitten. Hämmentävää kyllä, vanha ostari ja kirjasto on jätetty hylätyksi ja vallatuksi, vaikka uudet on jo rakennettu. Kortepohjassa on jopa Subway.

Huomenna uusiksi.

Jonkin kaninkolon kautta tipahdan taas lukemaan omia vanhoja kirjoituksiani ja jään mietiskelemään menneitä. Miksi ihminen ei osaa pysyä tässä hetkessä?

Tiedän, ettei menneisyyttä voi muuttaa. Silti se kutsuu takaisin kuin jokin ärsyttävä puhkikulunut kappale, jonka on kuullut vuosia sitten, mutta joka jää päähän soimaan, vaikka ei sitä enää haluaisi kuulla. Selaan vuosien takaisia blogimerkintöjä, päiväkirjoja, muistiinpanoja. Tullut kirjoitettua aivan sairas määrä, enimmäkseen turhaa pohdintaa miljoonien sanojen verran. Noilla teksteillä on toisaalta siinä hetkessä ollut jokin merkitys, osalla yhä edelleen. Ne ovat tekstejä ajoilta, joissa olin vielä matkalla jonnekin, tietämättä minne.

Nykyhetki karkaa helposti käsistä. Pitäisi olla tässä ja nyt, mutta ajatukset harhailevat joko siihen mitä tapahtui tai siihen mitä voisi tapahtua. Nykyajassa pysyminen vaatii enemmän harjoittelua kuin uskoin. Asia on kuin kirjoitan Metan vakoilualustalle Instagramiin tänään, olen ihminen, työn alla.

PS. Juoksuhaaste edistyy. Tulikohan haukattua liian iso pala kakkua?

Oman merkintänsä ansaitsee Citystrides. Wandrer.earth olikin jo tuttu (joskin profiili lakkasi jossain vaiheessa itsekseen synkronoimasta ja unohdin koko palvelun), mutta siitä puuttuu sellainen tietynlainen tavoitteellisuus. Maailmanvaltaaminen on vähän liian iso etappi. Citystridesin ideana on valloittaa katu kerrallaan.

Homma vaatiit tietenkin vähän nörttäilyä, koska palvelulla ei ole minkäänlaista helppokäyttöistä sovellusta. Reitin kartoitus etukäteen palvelussa, gpx-tiedoston lataaminen ja importtaus WorkOutDoorsiin. Tämä video auttoi minua alkuun.

Tämän refelinkin kautta saat ilmaisia kuukausia.

Kiitos vinkistä kuuluu Timolle.

Somepäivitys aiheesta Threadsissa, Mastodonissa ja Stravassa.

Sataa ja paistaa vuoronperään. Sitä on tietenkin elämä. Päivän aikana käyn läpi monenlaisia tunteita. Loppuviikosta fiilikset ovat How We Feelin tiivistelmän mukaan erittäin mieluisia.

Duden tilikausi on paketissa. Uskomatonta, että 12 vuoden jälkeen kaikki rullaa vieläkin.

Tänään on nähtävästi itsereflektoinnin päivä. Sana ei kuitenkaan ole niin hyvin hallussa kuin haluaisin, joten päätän kirjoittelun tähän tältä päivältä. Palaamme asiaan taas huomenna.

Hauskaa, että helatorstaisin mietin aikaisempia helatorstaita.

Lunttaan menneisyyden helatorstaitani, olen kirjoittanut yllättävän monena helatorstaina kuulumiset. Välillä olen tehnyt helatorstaina töitä ja ottanut perjantain vapaaksi, mutta se on kostautunut, kun asiakkaat ovat töissä perjantaina. Nykyään kieltäydyn tekemästä töitä pyhäpäivinä, vaikka yrittäjänä minulla olisi siihen oikeus.

Onneksi ei enää ole tällaisia överipäiviä. Toisaalta, tyypilliseen tapaani teen ennen helatorstaita aika poikkeuksetta pitkän päivän. Kai se on jokin alitajuinen juttu, että pitää pusertaa viimeisetkin mehut irti ennen lomia. Typerää.

Tänään on levoton olo. Se klassinen ”kutina”, että jotain uutta ja mielenkiintoista voisi tehdä. Mutta kaikki appit ja tekoälymallit on kokeiltu, eikä uutta ohjelmointiprojektia viitsi aloittaa. Kahvia, musiikkia, elokuva. Dopamiinitasot ovat jotenkin vajallaan silti koko ajan.

Elokuvan jälkeen jään lueskelemaan David Harbourista.

After reaching a point of becoming “very lonely and needing a different direction in my life,” Harbour says, he quit drinking 15 years ago and has no interest in taking it up again. “I just can’t do it. It’s not for me,” he says. “I enjoy consciousness too much now.”

”Upside-Down World”, Aug 2017

Viisas mies. Olen täysin samoilla linjoilla.

Eipä sitten muuta kuin: Dies sanctus ascensionis Domini.