Huonot unet alla. En saa oikein nukuttua eilisten ongelmien vuoksi. Rebootti on korjannut osan ongelmista itsestään. Verkko-ongelmien syynä oli jumiin jäänyt Kokoro-FastAPI Dockerin systemd-skripti. Steam joko päivitti itsensä ja korjaantui itsestään, ei mitään hajua miksi se taas toimii. Joskus tekniikka on tällaista.

En oikein tiedä mitä teen tänään, mutta se on hyvä asia. En halua säätää koko päivän Linuxia, kuten eilen. Niin kivaa kuin se onkin, välillä kaipaa jotain muutakin.

Pohdin jo jonkin verran ensi viikkoa. Yritän olla menemättä yksityiskohtiin, sillä kaikki tapahtuu kyllä ajallaan. Työrytmini hieman mietityttää. Keväällä pääsin hyvin vauhtiin ”hard stopin” kanssa, eli rutiinina joka arkipäivä lopettaa 8 tunnin työpäivän jälkeen. Työaikani on 10-18 ja jos jatkan pitkälle iltaan, menee helposti iltayhdeksään. Siitä ei sitten kovin nopeasti laskeudu levollisten yöunten pariin, kun aivot raksuttaa aamuyöhön saakka…

Etuna ”rajattomassa yrittäjän työajassa” on se, että saa todella paljon aikaan. Tavallaan kaipaan sitä, että joka päivä on edistänyt jäätävän tehtävävuorellisen asioita, erityisesti silloin kun jokainen tehtävä on tärkeä. Tavallaan mietin, että pitäisikö kääntää tekeminen takaisin ”rajattomaan”. Miinuspuolena ovatkin sitten oma jaksaminen ja perheen parissa oleminen. Mitä enemmän olen töissä, sitä vähemmän aikaani liikenee muille – tai omaan lepoon. Se kombo on koettu vähän turhan monta kertaa.

Toisaalta, jonkinlainen hybridi voisi toimia. Voisin päättää, että tällä viikolla teen pitkän päivän keskiviikkona ja torstaina ja lyhyemmän perjantaina. Ehkä jotain tällaista?

No, ensi viikko on ensi viikolla. Nautitaan nyt vielä pari päivää. Sitten juostaan.

Ulkona sataa ja myrskyää, vihdoin.

Tänään on omituisten ongelmien päivä. Ongelmat tuntuvat jatkuvan ihan aamusta iltaan. Herään ensin viideltä ilman mitään järkevää syytä. Vessassa käytyäni ummistan silmäni uudelleen ja avaan ne seuraavan kerran klo 10:01. Herätyskello ei ole herättänyt ja hieronta-aika on kymmeneltä. Laitan äkkiä Tinolle viestiä ja kerron, että häpeäkseni lomalainen ei herännyt ajoissa. Kuulemma silti kannattaa tulla. Tilaan pihaan taksin ja posotan paikan päälle.

Olen niin onnellinen selän tultua kuntoon. Kävelen Coffean kautta, koska haluan tukea toista paikallista yrittäjää tänään. Tuplacappucino pistää päivän käyntiin. Kotona omia askareita tovin ja sitten Manu pyytää pelaamaan Overwatchia. Olen iloinen siitä, että Manu (11v) haluaa opetella lempparipeliäni. Ihan muutaman pelin jälkeen hän jo ampuu päitä Widowmakerilla. Isin poika.

Kesken pelailun puhelin soi, automaattiset palvelinhälytykset puskevat joka kanavasta läpi. Joudun lopettamaan pelailun ja tutkimaan mikä töissä on vialla, koska työntekijät ovat lähteneet jo viikonlopun viettoon. Samalla huomaan, että Linuxistani puuttuu äänet kokonaan. Illan saldona mm. seuraavat:

• Mastodon-palvelimella ongelmia, tämän lisäksi satunnaista ”Oops! An unexpected error occurred.”. Logeissa ei tietenkään näy mitään. Pitänee päivittää uusimpaan, kun ehdin.
• Open WebUI näyttää joka toisella kerralla ”TypeError: Failed to fetch”
• Vivaldi itkee ERR_NETWORK_CHANGED
• HTTP/2 streaming error, virhe jota en ole koskaan aiemmin nähnyt, enkä osaa ratkaista. Tekoäly, Google ja Stack Overflowkaan ei anna kunnollisia vastauksia.
• IRC-kanavan sivut ovat menneet sattumalta juuri tänään alas
• Äänet ei toimi Linuxissa
• Steamin Linux-versio ei enää käynnisty päivityksen jälkeen

Paljon muutakin ihmeellistä ongelmaa iskee väliin. Naurattaa, kun ei viitsi itkeäkään.

Pitkästä aikaa sataa ja ukkostaa. Tätä on odotettu. Jotain hyvääkin…

Arkirytmi alkaa kääntymään. Käännän sen väkisin. Puolilta öin tai viimeistään yhdeltä nukkumaan ja yhdeksän ja kymmenen välissä ylös. Tästä se lähtee.

Toiseksi viimeinen arkilomapäivä kuluu enimmäkseen rentoillen. Työasioiden recap, ulos syömään, jäätelöä ja loppupäivä nörttäilyä.

Ajoittaista ahdistusta. Koitan olla ylimiettimättä tulevaisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kotiutumispäivä. Olipa meillä mukavaa. Mummolassa oli seitsemän ihmistä ja jotenkin sellainen hyvä, ”entisajan” tunnelma. Mummi, eli äitini, hänen puolisonsa, minä, veljeni, vaimoni ja lapseni. Lapsenlapset viihtyivät, tytär nukkui mummin kanssa ulkona teltassa. Uusia perunoita, mansikoita, jäätelöä, lettuja, hyvää ruokaa ja mukavaa puheensorinaa. Kaikkea mitä kesässä pitääkin olla.

Sosiaaliset akut ovat hieman tyhjät nyt, mutta on mukavaa pysähtyä omaan kotiinsa.

Ahdistus meinaa iskeä ilman mitään syytä. Syytän huonoja yöunia. Onneksi osaan maadoittaa itseni.

Olohuoneessa on +30.43 °C. Ei tämä onneksi loputtomiin kestä.

Sopivasti unta alla, hyvää ruokaa, retkeilyä luonnossa. Talossa on sopivasti elämää.

Päivällä Kilpisuolle, koska Urho, Lotta ja Veera eivät ole vielä käyneet. Itse kävin Manun ja äitini kanssa muutama vuosi sitten. Manu muistaa paikan, mutta tällä kertaa kesän ötökät alkavat pelottamaan, vaikka ei niitä paljon ole. Lintutornille ja takaisin patikoitavaa kertyy reilut kolme kilometriä. Mukavan kevyt pätkä. Tuulenvire hieman helpottaa muuten melko paahtavassa kelissä. Spottaan paljon mustikoita ja lakkoja, mutta en jää poimimaan tällä kertaa.

Ilan päälle intoudun vielä juoksulenkille. Kymmenen kilometriä kylällä ja metsäreittiä taittuu melko raskain askelin. Ötökät pörräävät ympärillä ja ilma on paksua kuin höyrykattilassa. Tuleepahan käytyä.

Lettuja, mansikoita, uusia perunoita ja kaikkia herkullisia kesäruokia tulee syötyä vatsa täyteen. Kiitos äiti, olet ihan paras. ❤️