Kävelen pimeässä metsässä Veeran kanssa. Saatan häntä tuttuun tapaan, sillä hän on hämäräsokea. On niin pimeää, että en näe itsekään mitään. Maa on kuhmuraista. Veeran kasvoilta näkyy pelko. En näe omaa kättäni kauemmas. ”Mistä täältä pääsee pois”, hän kysyy hädissään. Minua ahdistaa.
Yht’äkkiä on valoisaa ja iltapäivä. Näyttää siltä, että olemme lähellä järven rantaa. Ihmettelen, mitä hittoa, miten äsken oli yö ja nyt on päivä? ”Miksi pysähdyit, mitä tapahtuu?”, Veera kysyy paniikissa. Katson hänen kasvojaan. Hän ei edelleenkään näe mitään. Katson ympärilleni ja minua kohti kävelee ihmisiä. Heillä on tyhjä katse. He kävelevät suoraan veteen ja katoavat sinne. Yht’äkkiä on taas pimeää. Jos hahmoja on ympärillä, en näe niitä enää. En näe mitään. Veera alkaa huutamaan peloissaan…
Herään paniikissa keskellä yötä. Koska makuuhuone on pimeä, minun on vaikea rauhoittua. Pelko jää päälle. En kuitenkaan laita valoja. Itken kuin pieni poika. Herätän vaimon, hän lohduttaa.
Näen äärimmäisen harvoin painajaisia. Vielä harvemmin muistan uniani. Keskiviikon migreeni ja viime aikojen stressi varmaankin oireilevat. Uni karmii vieläkin, vaikka se näin jälkikäteen ja kirjoitettuna ei enää kuulosta niin pahalta. Kaikista kamalinta on nähdä lähimmäisen pelko tai kipu.
Torstai palvelee hyvin. Etäpäivä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Näitä voisi ottaa useamminkin.
Sauna rentouttaa. Ehkä ensi yönä nukun paremmin…
Tässä kirjoituksessa on 263 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediverse -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:34) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Loki nro 1070
Mikä onnistui tai ilahdutti tänään?
- Asiakasprojekti liveen.
- Päivätavoitteet OK.
- Etäpäivä, vaikka pientä stressiä ilmassa.
- Manun kanssa Fortniteä 4 peliä. Kolmanneksi pääseminen.
Mikä harmitti tai olisi voinut mennä paremminkin?
Palaveri tullut merkittyä väärin kalenteriin. Se onkin vasta huomenna.
Jäsentelygraafini alkaa muodostua…
