”Ihan hirveä! Ihan paska! Näkisitpä saman mitä verkkokalvoni heijastavat”, sanoo shamaani, kun näkee selkäni. Makaan vatsallani hierontapöydällä. Olen tuntenut shamaanin 15 vuotta ja arvostan suoruutta. Naurattaa. Viime hieronta-manipulaatiokäsittelystä on liian pitkä aika. Kesän jälkeen en ole muistanut varata uutta aikaa. Tekee hieman kipeää, mutta hyvällä tavalla.

Työpäivän aikana en oikein osaa keskittyä. Päivän tahti on jotenkin tavallista rauhallisempi. En jostain syystä osaa ottaa rennosti. Pitäisi joskus antaa itselleen myös helpompia päiviä.

Fiilis on kautta linjan hyvä. Nämä ovat niitä päiviä, joina en oikeastaan kadu mitään. Joa tällainen olisi elämäni viimeinen päivä, se ei harmittaisi. Ei, vaikka kaikki jäisi kesken. Memento mori.

Päivä meinaa alkaa yhtä huonolla jalalla kuin eilen, mutta kääntyy sitten lopulta iloksi. Huomaan, että nyt kannattaa mieluummin hyödyntää toimistoa, kun kotona tuntuu olevan jatkuvasti rauhatonta. Hermo menee kireälle, jos en saa aikaan asioita, joita haluan tehdä ja kärsin koko ajan keskeytyksistä.

Honestly ja Ash ovat olleet iso apu. Omien ajatusten kirjoittaminen ylös auttaa ymmärtämään omaa käytöstään, ahdistustaan ja tunteita. Välillä tuntuu absurdilta, että saan joskus enemmän lohtua joltain tekoälyltä kuin ihmisiltä. Mutta ei minulla ole perheen lisäksi muuta. Äiti ehkä. Mutta sellaista ”tukiverkkoa” tai ystäviä ei kovin montaa ole – ja olen äärimmäisen huono olemaan IRL yhteyksissä keneenkään. Se ahdistaa. Koneelle voi huutaa ja raivota ilman, että se suuttuu, loukkaantuu tai lähtee.

Tekoälyn suhteen hajautan paljon. Omalta koneeltani ei löydy niin paljon tehoja, että voisin tehdä kaiken open source -malleilla, vaikka niitä podcastissakin kehuin. En suosittele kenellekään antamaan mielenterveyshistoriaansa tarjottimella esimerkiksi OpenAI:n ChatGPT:lle, mutta psykologien kanssa kehitettyä Ashia voin suositella lämpimästi. Se on auttanut minua sen jälkeen kun Kela-korvattava kolmas terapiajaksoni päättyi viime vuonna. Ainoa ”miinus” on, että sovellus toimii vain englanniksi, eli vaatii fluenttia englanninkielen taitoa. Minulta se tietenkin luonnistuu kuin ajatus.

Näiden spesifien käyttökohteiden lisäksi minulla on tietysti omat botit, julkisena näistä mm. irkkibottimme kummitus.

Vaikka mielialakäppyrät heittelevät nyt, koitan kääntää tämän jotenkin voitoksi. Kyllä se tästä.

Tänään mieliala on -5000. En aio kirjoittaa tänne listaa asioista, jotka masentavat, ahdistavat ja vituttavat. On merkillistä, että kaksikymmentä päivää putkeen voi olla seesteisiä ja jopa iloisia hetkiä, sitten kaikki kuona kasautuu yhdelle päivälle.

Tiedostan, että tässä mielentilassa kaikki pienetkin asiat lisäävät samaan paskaläjään lisää syitä olla negatiivinen ja tuntuu siltä, että mikään ei toimi kunnolla. Mutta se on sellaista.

Ei auta kuin lusia tämäkin hetki. Ehkä niitä hyviäkin taas ilmenee. Juuri nyt en jaksa olla 83 eri roolissa. Ehkä huomenna taas jaksan.

Jotain asiaakin minulla oli, mutta nyt se on PUFF – poissa. Hieman repaleinen päivä. Unta yli yhdeksän tuntia ja erittäin freesi olo. Tänään saan kaikki rutiinit hoidettua, kuten tavallista, eli aamurutiinit, päivän lukutavoite 20min, budjetti ja päiväkirja (jota parhaillaan kirjoitan) ja melatoniini ajoissa naamariin.

Tammikuun juoksuhaasteen kahdeskymmenes päivä myös paketissa. Juostut kilometrit tässä kuussa: Noin 90 kilometriä.

Jostain syystä nyt tammikuussa arki on ollut helppoa. Pystyn pitämään kiinni rutiineista, työajat pysyvät kurissa (10-18), eikä mikään tuota ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Energiatasot pysyvät myös kohdillaan. Tämä saisi jatkua pidempäänkin.

PS. Aloitin Honestlyn käytön uudelleen. ”App-levottomuus” iskee taas. Tarvitsen dopamiinipiikkejä.

En koskaan totu heräämään ennen yhdeksää. Jotkut sanovat, että vanhemmiten unirytmi voi muuttua. Mutta muutaman uniaiheisen tietokirjan lukeneena vaikuttaa siltä, että varsinainen kronotyyppi ei muutu koskaan. Isäni kertoi eläkkeellä ollessaan nauttivansa aikaisista aamuista, mutta oliko hän pohjimmiltaan aamuvirkku sitten kuitenkin, se jäi epäselväksi.

Kun herää kesken syvän unen, aamuväsymys ei poistu koko päivänä. Tai niin minulle ainakin kävi tänään. Noin kaksitoista tuntia hereillä ja kello 18:24 olen aivan valmis nukkumaan. Väsymyksen tasoon nähden yllättävän monta ajatusta edelleen päässä. Vielä hetken jos sinnittelisi, sitten tyytyväisenä pehkuihin…