Sunsaman avulla saan tänäänkin pidettyä suurinpiirtein työajat kurissa. AI-apurini on toinen auttava tekijä ja hänen ansiostaan keksin tehdä itselleni ”ankkuritiedoston”, johon kirjaan kesken jääneet asiat, joista jatkan huomenna.

Väsyttää. Päässäni oli jokin ajatuskin tähän liittyen, mutta ei ole enää.

Toinen etäpäivä. Koko päivä menee taas koodaillessa. Muutama hyvä flow-tila.

Yht’äkkiä kello on 01:07 ja olen vieläkin koneella. Miten tässä näin kävi? Ja minun kun piti elvyttää aamulenkit… ei taida onnistua kiskoa itseään ylös keskiviikkoaamuksi kello 08. Ehkä torstaina…

Sekavat ajatukset. Aika sammuttaa kone. Ja itsensä. Mutta vain hetkeksi.

Oispa energiaa.

Olen jotenkin tällä hetkellä loputtomassa umpitunnelissa, myös henkisesti. Se on kai tämä kaamos. Ei tule edes mieleen viihdyttää itseään tai muita. Jotain leffailtaa edes joku ilta… Sauna, elokuvateatteri, ravintola? Viime kerrasta on aikaa.

Ongelma ja haaste on, että joudun yksin järjestämään kaiken. Koulukin odottaa, että jotenkin rajoittaisin lapsen ruutuaikaa ja kehittelisin harrastuksia. Hammaslääkäri odottaa, että harjaisin paremmin. Aivan kuin en tekisi jo tarpeeksi paljon asioita joka päivä. Astuisivatpa minun saappaisiin.

Lue ensimmäinen lause.

Tänään olen erityinen onnellinen parisuhteestani ja siitä että minulla on hyvä äiti, perhe, lapset ja työ. Jotenkin asiat mallillaan. Sunnuntaisella kahvideitillä keskustelemme kaikesta syvällisestä vaimon kanssa ja tuntuu hyvältä, että meillä on oma pieni kuplamme ja edelleen se sama aaltopituus melkein 18 vuoden yhdessäolon jälkeen. On mahtavaa, että saan näyttää tunteeni ja olla sellainen kuin olen. On mukavaa, että meillä ei ole perheessä yhtään egoa tai mitään valtataisteluita tai kiistoja turhanpäiväisistä asioista. Avoimuus onkin yksi ihmissuhteiden peruspilareista. On mukava pystyä juttelemaan kaikesta.

Iltapäivällä pistän kotimme verkkokaappia hieman uusiksi. Huomaan, että jostain syystä neljäs portti on vain satamegainen, joten laitan portti ykkösestä kytkimen kautta loput yhteydet. Näin jokainen laite saa 1gbps netin.

Illasta meinaan koodata ensin vähän pidemmästi, mutta sitten näen poikani pettyneen ilmeen, kun sanon että en ehkä pelaakaan Fortnitea. Päätän mennä pelaamaan. Paras päätös ikinä, vaikka Epicin servereillä on vieläkin ongelmia, eikä päästä heti pelaamaan kun palvelimia ei löydy. Hassu juttu, että vielä herran vuonna 2025 palvelimilla ilmaantuu ongelmia heti kun riittävästi populaa tulee pelaamaan.

Hyvä viikonloppu. Tuli relattua. Olen kerrankin tyytyväinen.

Mukavan rauhallinen lauantai. Hyvät yöunet alla. Tilastoista ei tietoa, koska Ourasta loppui virta kesken kaiken. En ole muistanut ladata sormusta sen jälkeen kun sain uuden takuuvaihdosta – akku kestää viikon putkeen.

Heti heräämisen jälkeen Zwift-lenkki. Syke käy 205:ssa sykevyöllä. Ilmeisen koholla hetken tauon jälkeen.

Iltapäivästä pojan koneeseen tulee nettiongelmaa. Selvitellessämme innostumme vaihtamaan huoneen järjestystä ja samalla siivoamme vanhat tavarat roskiin. Roskia onkin kertynyt kaappeihin huomaamatta, koska poika säästää kaikki askartelunsa ja on laiska viemään keksien ja herkkujen roskia roskiin. Lopputuloksena roskien ja paperien sekamelska lelujen joukossa. Tuntuu hyvältä raivata kaikki siistiksi, poikakin on iloinen. Touhuamme monta tuntia yhdessä musiikkia kuunnellen. Poikaa naurattaa, kun hän on hamstrannut ja säästänyt jopa ensimmäisen luokan koulukirjat. ”Tarvitsetko näitä vielä?”, kysyn. ”Olin tyhmä lapsi”, hän vastaa. Etkä ollut, totean heti perään.

Kerrankin en koodannut mitään isompaa. Muutama rivi dotfilesiin vain. Illalla pelaamme vielä Fortnitea, mutta nettiongelma katkaisee pelit taas. Kello on muutenkin aika paljon. Päätän ottaa niskalenkin ongelmasta ja lähden selvittämään. Ongelma on ainoastaan pojan koneessa, vaikka kotona on muitakin koneita yhdistettynä piuhalla nettiin. Vaihdan piuhan. Ei vaikutusta. Pitäisi olla 1000mbit, nopeudet vaihtelevat muutamista kiloista max 300 kbpsään. Ollaan modeemiajalla.

Boottaan pojan koneen CachyOSiin liveUSB:llä, mutta sielläkin yhtä huonot nopeudet. Tämä viittaa siihen, että ongelma on piuhassa tai raudassa. Käyn BIOSin läpi, resettaan verkkoadapterit. Lopulta testaan kokonaan erillisellä USB-Ethernet-adapterilla. Okei, edelleen samat hitaat nopeudet. Tietokoneen viat on nyt poissuljettu, eli kyseessä on seinän portti tai piuha.

Sitten mieleeni juolahtaa katsoa verkkokaappi. Päivitän reitittimen. Ei vaikutusta. Lopulta päätän vaihtaa oman tietokoneeni jakamon piuhan Manun piuhan paikalle. Kävelen huoneeseen ja testaan fast.comilla nopeudet. Ta-daa, 980 megaa sekunnissa. Kyse onkin siis verkkokaapin piuhasta, eli siitä joka yhdistää huoneen portin reitittimeen. Piuha onkin silminnähden rispaantunut. Joskus pala palalta ongelman rajaaminen ratkaisee ongelman.

Tavallaan tykkään tällaisista arkisista pähkinöistä, jotka eivät liity mitenkään isoihin palvelinkokonaisuuksiin tai ohjelmistokoodiin.

On hyvä mieli, kun on kiva, stressitön lauantai.