Herään seitsemältä, mutta nukahdan uudelleen. Herätessäni nappaan uuden pehmeän Victoria’s Journal -muistikirjan käteeni ja kirjoitan unet ylös. Haluan taas harjoitella muistamaan ja hallitsemaan uniani. Joskus nuorempana osasin. Uneksiminen on halpa harrastus, mutta vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Menen aamupalan jälkeen heti toimistolle. Viikolla ei jäänyt tarpeeksi aikaa viimeistellä uutta Dude.fi-sivustoa. Teen töitä noin kahdeksan tuntia ja saan paljon aikaan. Tuntuu siltä, että vihdoin edistyy kunnolla, mutta jotenkin stressaa ja ahdistaa koko homma, kun jää vielä niin paljon tehtävää. Haluaisin tämän jo finaaliin. Sitten voisi hyvällä mielin hienosäätää vaikka iltaisin, kun se on livenä.

Kymmenen kilometrin lenkki iltasella ei oikein lähde. Jalkoja väsyttää vieläkin. Nyt on isompaa energiavajetta ilmassa. Ei vaan toimi ajatus, eikä keho. Viikko on ollut raskas. Olen syönyt huonosti. En tiedä mikä on. Yllättävän kovaa on arki hyökännyt päälle.

En jaksanut oikein pelatakaan. Yksi voittopeli Overwatchia. Locke & Key pyörimään. Pehmeä sänky ja pyjama toimii juuri nyt parhaiten…

Hullu viikko kaikin puolin. Aivan hullu viikko. Nyt tapahtuu liikaa asioita, mutta antaa tapahtua. Huomaan, että unohdan välillä hengittää ja päässä heittää. Kunpa vain pysyisin kasassa ja osaisin rentoutua.

Perjantaipäivän päätteeksi päätämme mennä elokuviin. Leffa menee ohisektoriin, mutta ei silti kaduta. Veeran kanssa on aina mukava käydä elokuvissa. Tästä on tullut kuukausittainen tapa. Mukava yhteinen juttu.

Aamulenkki sujuu hyvin. Lenkin jälkeen suoraan psykoterapiaan. Tänään on etäpäivä, kuten aina torstaisin. Terapia ja muut hoidettavat asiat on hyvä kasata torstaille.

Tänään onkin vuorossa TRE® (Tension, Stress & Trauma Release Exercise)-terapiaharjoitus. Olen skeptinen, enkä pidä liikejutuista, mutta olen valmis kokeilemaan. Tärinä leviää lonkkaluun kohdalle, kunnes on aika lopettaa harjoitus. Lasken jalat maahan, jonka jälkeen tärinä vaihtaakin paikkaa ja siirtyy käsiin. Kyyneleet alkavat valua silmistä. En hetkeen pystykään lopettamaan itkemistä, edes istuessani paikalleni. Keskustelemme tästä hetken. Paljon on vielä käsittelemättä.

TRE tuntui hirveältä. En haluaisi toistaa harjoitusta enää. Tulipahan kokeiltua. En ole terapiasessioistani kirjoittanut paljon julkisesti täällä nettipäiväkirjani puolella, mutta istunnot ovat olleet arvokkaita.

Olen kokenut lyhyen elämäni aikana paljon niin hyvää kuin pahaakin. Elämän alkupäätä sävyttivät mm. koulukiusattuna oleminen, ongelmat isäsuhteessa ja itsenäistymisen myötä välittömät raha-, päihde- ja mielenterveysongelmat. Täysi-ikäisenä plakkarissa oli luottotietojen menetys, ulosotto, sosiaalisten tilanteiden pelko, vaikea masennus ja syrjäytyminen. Puolison kuurosokeus ja epävakaa persoonallisuushäiriö toivat oman mausteensa nuoruuteen.

Aikuisiällä jäljellä on enää ahdistuneisuushäiriö, mutta asioita purkaessa kaikki kietoutuvat toisiinsa.

Tänään on ollut vaikeaa keskittyä töihin. Terapeuttini sanoi, että voi mennä montakin päivää, ennen kuin harjoituksesta toipuu henkisesti.

Nyt painun saunaan.

Painajaiset. Huonosti nukuttu yö. Torkkunappi. Välipäivä juoksemisesta. Liikaa sosiaalisuutta. Hengittäminen unohtuu. K-raudasta maalit. Riippumatto terassille heräteostoksena. Jennifer Anistonin salaatti. Jäätelökulho. Soda Stream versio ”Fantasta”. Väsynyt ja tukala olo. Tähän on tultu.

Tiistai on kulunut enimmäkseen toimistolla. Palvelinpäivitykset iltavuorossa.

Mitään varsinaista en ehtinyt tehdä. Varsinainen hauskanpito jäi väliin. Huomenna sitten. Lapsilla alkaakin jo koulu, eli vihdoin koittaa ”oikea arki”.

Kotona ehdin käytännössä kirjoittaa yhden pitkän bloggauksen. Siksi en horise tässä enempää. Lue alta.

2 vuotta ilman alkoholia – Ajatuksia maailman suosituimmasta kemikaalista