Tänään ei ole tarinoita kirjoitettavaksi, joten ohessa kymmenen tuntia Windows 98 -putki-näytönsäästäjää, ole hyvä.

Olisi niin mukavaa koodata koko ilta, mutta pitää lopettaa ajoissa. Olen saanut hyvän tatsin ”normaaleihin” työpäiviin. Kun ei pingota liikaa, ei väsähdä.

Tulinen ruoka ja sauna ei ole aina kovin hyvä yhdistelmä. Isäni oli iso tulisen ruoan ystävä ja kuten monen muunkin asian, perin häneltä myös mieltymyksen tulisiin ruokiin. Hän kasvatti omia chilejään ja metsästi netistä toinen toisistaan tulisempia chilipaprikoita, kastikkeita ja uutteita.

Kerran hänen luonaan söimme hänen valmistamaansa äärimmäisen tulista, maukasta thairuokaa. Huulia poltteli aivan kuten tänään maustettuani Thai cuben carolina reaper-kastikkeella. Ruoan jälkeen menimme sitten saunaan. Teki hieman kipeää, kun hiki alkoi valua otsalta silmiin. Kuin polttavaa laavaa.

Joku sanoi, että chili voi tuottaa kivun ja euforian tunteita, mutta vain osa ihmisistä tuntee molemmat. Hyvin sanottu.

Lotan kanssa on mukava jutella. Vaikka tytär on 16, jostain syystä näen hänessä aina sen esikoisvauvan, joka hän on aina ollut. Manu 12v pelailee tänään äitinsä kanssa Minecraftia. Olen niin ylpeä meidän lapsista.

Tähän voisi laittaa taas vaikka mitä maanantaimeemejä, mutta jätän laittamatta. Päivä on aika luokkaa vakio. Sellainen olo, että tästä päivästäkin ehkä selvitään. CHANGELOG.md-tiedostoa on tullut ylläpidettyä jo yli vuoden ja ensimmäisellä rivillä lukee tänäänkin ”Survive Monday”. Tapanani on kirjata ensin eletyn päivän numero, ja sitten ”Survive weekday”.

Taukopaikalla maanantaikeskustelut etenevät jostain syystä elämän valintoihin ja sitä kautta kuolemiseen. Jostain syystä Memento mori -ajatteluni pulpahtelee pintaan ihan arkisissa asioissa. Mutta se on jotenkin vapauttavaa, kun voi keskittyä tähän hetkeen ja elämiseen. Ei ole toista ilman toista, kuolemaa ilman elämää, elämää ilman kuolemaa.

Vaikka kuinka tekisimme terveellisiä elämänvalintoja, välttäisimme eläinperäistä ruokaa, alkoholia, autoilua – kaikki me silti kuolemme. Suomalaiset ovat menettäneet kuolemisen taidon, väittää tohtori. Teologi on huolissaan kuoleman kohtaamisen taitamattomuudesta. On hämmentävää, että emme osaa tai halua ajatella kuolemaa. Ihminen tykkää ajatella elävänsä ikuisesti ja kun kaveri kuolee, se ei mukamas jotenkin koske minua. Tämä on tietysti helppo sanoa, kun kuolema ei ole lähellä. Koitan kuitenkin saada ajatusta lähemmäksi joka päivä, ilman makaaberiutta tai ahdistuneisuutta.

Mutta kohta kuolen nälkään, jos en lähde kohta toimistolta. Eväslounaalla ei pitkälle pötki. Memento mori.

Sunnuntaikahvit, sunnuntaipitkis. Jutun juurta ei hirveästi irtoa tänään, eikä lenkille tee mieli lähteä. Onneksi kuitenkin lähden, sillä keli on kaunis. Käyn ensimmäistä kertaa Haukanniemen poluilla. Riemastun, sillä polut niemen ympäri ovat älyttömän nättejä ja hyvässä kunnossa.

Metsäpolkuja parempaa paikkaa ei olekaan. Vaimolle sanonkin, että sen jälkeen kun joskus kuolen, voi ajatella, että olen ikuisesti metsäpoluilla. Metsä ja polku on minun onnellisuuden paikkani, happy place. Memento mori.

Lauantain saldona syön liian vähän ja koodaan liian paljon. Videopelit jäävät taas vähemmälle huomiolle. Suurin spurtti omat palvelinpäivitykset Mastodon alpha.3+mementomods-2026-01-24 + Mastodon Bird UI 4.0.0-alpha.0-4.

Huomenna ehkä jotain viihdettäkin sitten.