Viesti sinulle, joka tykkäät kommentoida ajatuksiani kulissien takaa nimettömänä mitä ihmeellisimpiä reittejä: Sinun vuoksesi en todellakaan tätä lokikirjaa kirjoita, enkä ole tilivelvollinen kenellekään, en omissani enkä yritykseni raha-asioissa, tai minkään muunkaan asian suhteen.

Suositus sinulle ja samalla jokaiselle tämän harmittoman nettipäiväkirjan lukijalle: Mieti kaksi kertaa ennen kuin kommentoit arvostellen toisen tilannetta: Pohdi seuraavia: Mitä lisäarvoa kommenttini tuo tilanteeseen? Aiheuttaako kommenttini iloa vai ahdistusta? Miksi kommentoin juuri tätä kohtaa? Jos kommentti on negatiivinen, eikä sisällä ratkaisua, jätä jatkossa laittamatta. Jos taas sinulla on idea tai ratkaisu, liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi, jotta voidaan jutella. Pyytämätön neuvo ja toisen elämän perusteeton arvostelu on henkistä väkivaltaa.

Kannattaa keskittyä omaan elämääsi, eikä muiden elämän arvosteluun. Älä pönkitä egoasi painamalla muita alas. Asioilla on monia puolia, joita on turha tulkita jonkun netti-ihmisen päiväkirjasta.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Herään aamulla kahdeksalta. Harvinaista minulle, mutta olen täynnä virtaa. Lauantai-illan migreeni on jatkunut läpi yön, mutta kipu ei yllä onneksi kovin korkealle tasolle, vaan jää asteikolla 5/10. Jokin muutos tuohon tulee saada. Maanantaina lekurihommat kuntoon.

Aamupala kotona, sitten Seppään. Tarkoituksena syödä ja etsiä sitten iPhone, jota olen tuuminut pidempään. Puhelinhommat menivät keskiviikkona hieman sekoiluksi, kun ostin epämieluisan puhelinmallin. Nyt on aika korjata tilanne.

Gigantilla ei ole yritysmyyjää paikalla sunnuntaina, DNA ei tee liisarisopimuksia, Telialla on kaikki hyvät mallit loppuunmyyty… Vihdoin Elisalla tärppää. Kaupat tuli, kiinni veti. Tarkistan vielä kerran sopimuksen ja laitteen. Paketissa lukee iPhone 14 Pro, Deep Purple, 128gb. Hetkinen, minähän pyysin 256gb mallia. Myyjä huomaa erehdyksensä. Sopimuksessa kaikki on kuitenkin oikein. Korjaamisessa menee tovi, mutta ei minulla mikään kiire ole. Onneksi tarkistin.

Kello lähenee kahtatoista, joten menemme vaimon kanssa Koti-Pizzaan syömään. Tämän jälkeen Espresso Houseen kahville. Iso ”EH”-kyltti saa aikaan Spede-vitsailua, nimittäin. Muutenkin hauskat jutut. Nauran katketakseni ihan tyhmille letkautuksilleni. Ainakin nauran.

Sunnuntai osoittautuu kaikin puolin mieluiseksi päiväksi. Ahdistus loistaa poissaolollaan. Elokuun parhaimmistoa fiilikseltään heittämällä. Anna Tommolan Yöllinen elämämme: Miksi näemme unia? luettu, nyt vuorossa Kimmo Takasen Tunne lukkosi: Vapaudu tunteiden vallasta, joka on pitänyt lukea jo pitkään.

Tämä loki on kirjoitettu iPhonella. Hyvin onnistuu saitin Safari PWA:lla. Pitää korjata tuo allaoleva puhelinmalli logiin, kun ehtii. iPhone vs. Android-kirjoitus odottaa oikeaa hetkeä blogin puolella…

Elokuun toinen puolimaraton. Mutta migreeniä pukkaa taas. Ei voi kirjoittaa tämän pidemmästi.

Viikko on ollut sanalla sanoen hullu.

You have to laugh at the things that hurt you just to keep yourself in balance, just to keep the world from running you plumb crazy.

Ahdistava päivä. En tiedä, varmaan tämä työn paljous iskee taas. Tiedostettua ja hyväksyttyä, pitää olla vain entistä skarpimpi oman jaksamisen kanssa. Energiat on 0% juuri nyt.

Iltalenkki jää välistä, koska työpäivä venyy. Tänään on sellainen epäonnen varjo pään päällä. Siis ihan oikeasti, puhelut katkeaa kesken kaiken ilman mitään syytä, nettituttu ilmoittaa että koiransa tekee kuolemaa ja vettä alkaa sataa juuri sillä hetkellä kun astun ulos. Universumi ei pidä minusta tänään.

Aamun terapiasessio on rankka, liian rankka. Menee yliajalle, enkä huomaa mitään. Nyt on liikaa meneillään aivojen sisä- ja ulkopuolella.

Maha murisee. Illan päälle tilaan roskaruokaa mäkkäristä. Juuri nyt ei pysty muuhun.