Kellot kääntyy ja sunnuntai muuttuu maanantaiksi. Huomaan olevani tolpillani vielä neljän aikaan yöllä. Jostain syystä ei tee mieli nukkua, onhan ensimmäinen lomapäivä ihan kulman takana. Koodailut ja The Boys Universeen sijoittuva Gen V -sarja vievät mennessään. Täydellistä nollaamista.

Unta reilu kymmeneen eli sellaiset kuusi tuntia. Vähän liian vähän, mutta en viitsi nukkua koko päivää. Hidas ”aamu”, aamupalaa ja sitten juoksemaan. Kahdeksan kilometriä menee leikiten ja ehdin hyvin juosta sekä sataman että Harjun läpi ennen auringon laskemista. On viileä pakkaskeli ja hengitys höyrystyy. Mukavaa.

Lenkillä ei ole mukana kuulokkeita, koska nuo perkeleet ovat taas mystisesti hävinneet.

On toisaalta mukavaa vetää tunnin lenkki ilman äänikirjan papatusta tai musiikkia. Ajatukset ja luonto vievät mennessään. Sykettä ja hikeä pintaan. Raikas hapekas ilma. Työläiset palaamassa kotiin työpaikoiltaan. Metsäpolun tunnelmaa. Huolet unohtuvat hetkeksi.

Kotona iskee raha-ahdistus niistä kuulokkeista. Jotkut olisi hyvä olla. Sisällä on kyllä isosankaisia ja niillähän pärjää. Mutta pidemmille lenkeille ja ulkoiluun kiinnostaisi hommata jotkut vähän paremmat, joilla voisi vaikka soittaa puheluitakin jatkossa.

En oikein tiedä mistä raha-ahdistus kumpuaa. Varmaan epästabiilista menneisyydestä ja veloista. Asioiden ostamisesta tulee aina huono omatunto, vaikka kukaan ei olekaan läksyttämässä. Minä itse päätän mitä rahoillani teen ja riitää, että olen suunnitelmallinen. Mutta mistä tämä ahdistus sitten?

Ensimmäinen lomapäivä on ideaali, mutta tätä ilta-ahdistusta en olisi kaivannut. Ehkä se tästä purkautuu.

Kymmenen tuntia unta putkeen. Selvästi levon tarpeessa. Aamulla on kivan freesi olo, kerrankin. Lähdemme vaimon kanssa heti kahville, kuten näin sunnuntaisin yleensä teemme.

Kotiin tullessani innostun koodaamaan. Tätä ja tätä. Minkäs sille mahtaa, kun oman somen kehittäminen paremmaksi on niin mukavaa. Samaa en voi tehdä Blueskyssä enkä X:ssä. Mastodon ruokkii koodarin vaistojani, silleen hyvällä tavalla.

Muutama kirja taas luettu. Tuli valittua umpimähkään ja hetken mielenjohteesta seuraavaksi Hanna Markukselan ”Suorituskyvyn salaisuus”. Kirja on äkkiseltään juuri kuin minulle kirjoitettu, siinä puhutaan ylivireydestä ja alivireydestä. Minulla on jatkuvasti kierroksia, joita koitan nyt vetää alemmas.

Jatka seuraavia lauseita sensuroimatta. Voit kirjoittaa pari sanaa tai pidempiä pohdintoja. Pääasia on, että annat mielesi virrata vapaasti.

Koen elämäni juuri nyt yleisesti ottaen nousujohteiseksi. Kaikki on hyvin, mutta hieman liian ruuhkaista. Kiireen tuntua on hankala välttää, kun tekemistä on liikaa. Viikottaiset migreenikohtaukset rasittavat. Töissä menee hyvin, taloudellinen tilanne on hyvä, lapsilla ja vaimolla on kaikki hyvin. Hieman kannan huonoa omaatuntoa siitä, että en oikein osaa kehitellä lapsilleni aktiviteetteja tai ei oikein riitä energia muiden touhuiluun. En muista milloin viimeksi olisimme perheenä tehneet jotain yhdessä, tai edes minä ja poikani. Toisaalta ajatuskin siitä ahdistaa juuri nyt. Ehkä minu pitää vaan ensin koittaa ladata akkua.

Huomaan kaipaavani muutoksia, koska olen jatkuvasti väsynyt henkisesti. Siitä ei pääse mihinkään, että teen liikaa, perfektionismini menee kiepille ja pakenen ongelmiani työntekoon.

Olen valmis päästämään irti jatkuvasta suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Se ottaa aikaa ja on vaikeaa, mutta yritän. Reilu viikko sitten poistin seurantasovellukset puhelimesta (Yazio, HiCoffee, Awesome Habits) ja tuntuu edelleen oudolta.

Mukavaan elämään kuuluu rakkautta, lepoa, leffoja, Overwatchia, juoksulenkkejä, kahvihetkiä vaimon kanssa, lasten iloa, soitto äidille, hyvää ruokaa, ei taloudellisia murheita, saunomista, ulkoilua, aurinkoisia päiviä, virkeitä aamuja (en ole vielä päässyt kokemaan, mutta ehkä uuden sängyn myötä). Ainakin. Koen, että hyvään elämään kuuluu myös se, että päivittäinen työ on sitä mitä haluaa tehdä ja josta nauttii. Hyvää elämää on myös se, että on katto pään päällä ja turvallinen maa, jossa asua. Mitäpä sitä muuta osaa edes kaipailla?

Kun ajattelen hyvää elämääni, tunnen kehossani… ja tuota… sitten tökkäsi. Minulle nämä kehollisuusasiat on vaikeita myös terapiassa. En minä tunne kehossani mitään. Kaulasta alaspäin kuollut ruho.

Tänään edistän haaveitani pienellä teolla, joka on Overwatchin pelaaminen. Nollaamista peli kerrallaan.

Tutkimalla, mitä mieleesi tulee ensimmäisenä, pääset ilman suodatusta kiinni haaveisiisi. Kirjoitettuasi lauseet loppuun laita ne talteen. Kun olet lukenut tämän kirjan, tee tehtävä uudelleen ja vertaa vastauksiasi.

Perjantain loki näemmä unohtunut kokonaan, mikä puhuu omaa kieltään.

Viimeöinen valvominen tuntuu nyt todella. Töitä tulee myös paiskittua iltamyöhään. Ovatpahan varmasti asiat kunnossa niin, että ei tarvitse ensi viikolla miettiä.

Näkisitpä silmäpussini. 🥱