Maaninen olo, koska tänään on huomattavasti parempi fiilis kuin eilen. Päivän kulku ja rutiinit eivät ole napakymppejä, mutta pystyn priorisoimaan tänään tehtäväni hienosti ja hyväksymään sen, että minun ei tarvitse tehdä kaikkea. Hallituksen kokkous on loistava ja saadaan päätöksiä tehtyä. Nyt on hyvä olla.
Yhtiökumppanini, puolisoni, konsulttini ja äitini ovat kaikki varmaankin sanoneet jossain kohtaa, että tässä minun touhussani ei ole mitään järkeä. On sairasta tehdä 24/7 töitä ja olla lepäämättä välissä. Miksihän en osaa kuunnella ketään, en muita, enkä itseäni? Nyt olisi jo aika.
Minulla on tällä hetkellä tasan ei-ahdistavaa kaksi asiaa, jotka vetävät minut pois kaoottisesta digimaailmasta, työnteosta, sosiaalisesta mediasta ja muusta kuormittavasta. Vaikka kuinka haluaisin, näitä eivät ole kirjan kirjoittamisprojekti, musiikkiprojekti tai palvelimet. Ne ovat kaikki liian tavoitteellisia ja stressiä aiheuttavia tähän kaaokseen. Nämä kaksi nollaavaa asiaa ovat:
- Juokseminen
- Overwatch
Koska eilen juoksin, tänään pelaan.
PS. Kerroinko jo, että lopetin Yazion ja HiCoffeen käytön? Tuntuu oudolta olla merkkailematta ruokia ja juomia ylös, mutta en ole tarvinnut kalorimääriä tai kofeiinimilligrammoja pitkään aikaan, sillä osaan laskea ne päässäni jo rutiinilla ulkomuistista. Ja kun paino-ongelmia ei ole, ei kaloreitakaan tarvitse enää pilkulleen katsoa. Turhat rutiinit lisäväät rasitusta. Koitan karsia kaiken pienenkin turhan pois.
Tässä kirjoituksessa on 236 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:53) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Pandoran boksi
Aamu on kaunis. Unta alla viisi tuntia, neljäkymmentäkahdeksan minuuttia. Saa luvan riittää. Vaimon kanssa aamukäppäilyt. Ihailen valonsäteitä, rantaa ja punaisia lehtiä. Aamupakkanen nipistää korvanlehtiä. En anna sen haitata.
Viritän töihin unix-version USA Tor + SOCKS5 + Pandora-clientistä. Morning Classic Rock soimaan. Kymmeneltä palaveriin. Koodia. Proikkarointia. Aspaa. Sähköposteja. Töitä. Myyntiä. Kaikenlaista. Hyviä juttuja.
Kello on yht’äkkiä kuusi ja toimisto pimenee. Viimeiset aspavastaukset, ovet säppiin ja syyslomalle.
Pyydän Synsamia hieman oikomaan silmälasien sankoja, jotka ovat painaneet korvan takaa ikävästi pitkin päivää. Omalla vastuulla, kuulemma. Kysyn, saanko itse kuumaa ilmaa taivuttamiseen. Se onnistuu. Saan ehkä vähän taivutetttuakin, vaikka noviisi olenkin.
Kotona bussiliput Karstulaan. Sitten vähän säätöä. Sama Tor + SOCKS5-setti Windows-koneelle, jotta saan iltajazzit soimaan:
Selkokielellä sanottuna tämä viritelmä kierrättää liikenteen Tor-verkon jenkkipalvelimien kautta, jolloin saan pääsyn Pandora-musiikkipalveluun, vaikka se on Yhdysvaltojen ulkopuolella blokattu. Pidän Pandorasta, joka soittaa ihan kaikkea musiikkia pelkän hakusanan perusteella.
Monesti en jaksa miettiä ”mitähän sitä taas kuuntelisi”, jolloin Spotifyn soittolistakohtainen tarjonta kyllästyttää. Joutuu aina etsimään mieluisen soittolistan, jossa on riittävä määrä biisejä. Yleensä soittolistalta löytyy jotain mitä ei halua kuunnella tai kappaleita on liian vähän, jotka alkavat toistamaan itseään parin tunnin päästä.
Haluan vain toistaa shufflella jotain uutta, kaikkea maailman musiikkia ilman mitään rajoituksia. Tämä onnistuu Pandoralla, joka myös oppii kuuntelutottumukset ja tarjoilee aina uutta kuunneltavaa.
Musiikin kuuntelu on jäänyt viime aikoina toisaalta todella vähälle. Kolmekymppisenä nautin hiljaisuudesta. Nuorempana soi musiikki aina. Enää en jaksa. Töissä on taustamusiikki ja iltaisin rauhoitun joskus musiikin avulla. Mutta mieluummin soitan itse tai istun kokonaan hiljaisuudessa.
Työkaverit kysyivät mitäs syyslomalla? Vastasin, että en tiedä, mutta ei ainakaan töitä.
