Älysormus tietää kertoa, että olen stressannut tänään yhteensä 2 tuntia ja palautunut vain 15 minuuttia. Unipisteet ovat ennätykselliset 90/100.
Aamu alkaa virtuaalihölkällä Uudessa-Seelannissa. Kotona aamupala ja töihin. Taskia ja puhelua, yksi toisensa jälkeen.
Lopetan työt 17:15 ehtiäkseni pojan joulujuhlaan koululle. Olemme paikalla 17:31. Ilmeisesti poika ei ehdi lavan eteen esiintymään, joten katsomme vain muiden esitykset. Poikaa tämä ei kuitenkaan harmita, sillä hän pääsee näkemään kaverinsa. Rehtori mainitsee puheessaan PISA-tulosten laskemisen ja kehottaa vanhempia viettämään aikaa lasten kanssa esimerkiksi kirjoja lukien. Kaunis ajatus, mutta mielestäni vähän huonoa tilannetaju. Tulee mieleen vanha kunnon ”synnytystalkoot”.
Energia nollissa. Saattaa olla, että uni tulee jälleen ajoissa…
Kirjoitus 766
Ouran valmiuspisteet päivälle 77/100. Sormuksen mukaan en ole palautunut illan treenistä riittävän hyvin. No, siltä tuntuu tilastoja näkemättäkin.
20 taskia done. Työt seis klo 17. Väsyttää aivan pirusti. Painun iltasaunaan…
Kuntosali
Päivä hurahtaa nopeasti. Onnistun pitämään työpäivän kevyenä. Toimistolle tulee iltapäivällä television asentajat. Databox näyttää töllöttimessä hienolta. Illalla lähden Fitness 24/7 -salille ostamaan elämäni ensimmäisen kuntosalijäsenyyden. Pahin ruuhka-aika, mutta respa on auki vain tällaisiin aikoihin. Haluan nimittäin käyttää Smartum-liikuntaetuani ja se onnistuu vain vastaanotolta.
Fitbodin treeni on muka vasta-alkajille sopiva. Hyvä kun pystyn pitämään puhelinta kädessä treenin jälkeen. Juoksumatto on mahtava, juoksen 18min/3km lenkin heti kärkeen.
Illalla viimeinen jakso Band of Brothersia. Varmaan kahdeskymmenes kerta kun olen katsonut sarjan läpi. Sitten unten maille…
Silent Sunday
Valvon liian myöhään ja nukun liian myöhään. Eli noin kolmesta kymmeneen. Jotenkin rytmi menee helposti ihan sekaisin. Vai onko se sekaisin, vai normaali rytmini? En vieläkään tiedä, mutta sen tiedän, että hieman myöhempään se minulla on kuin muilla ihmisillä. Jos keskivertotyypit menevät yhteentoista mennessä nukkumaan, minä en yleensä vielä saa unta tuohon aikaan. Toisaalta, viikonloppuisin tulee valvottua, kun ei ole velvollisuuksia. Tuttu tarina.
Viikonloppu on tuntunut normaalia pidemmältä, kun olen ottanut rennosti. Kahvia, oleilua, telkkaria, pelailua. Eilen Manulla oli paha mieli ja lähdimme ulos kävelylle. Kävimme katsomasas kirkkopuiston valaistetut porot, reen ja muut valokoristeet. Muutaman kuvankin näppäsin.
