Aivan tiltissä, mutta vien lasteni äidin kahville. Viemme samalla pojan kaverinsa synttäreille. Pää ei ole tänään juurikaan toiminut.

IG-päivitys äitille, jämäpizzaa naamariin ja kohta varmaan videopelit pyörimään…

Herään lauantaipäivään puoliltapäivin, hyvin levänneenä. Lotta ja Veera ovat lähteneet Comic Coniin Tampereelle. En olisi voinut lähteä mukaan tällaisen lihamyllyviikon jälkeen, joten jäämme Manun kanssa kotiin. Poika on hieman harmissaan, olisi ollut niin paljon siistiä nähtävää.

Ei ole yhtään lenkkifiilis, mutta sää on hyvä ja lähden metsään juoksemaan. Syke tapissa, vatsaa vääntää, niveliin sattuu. Mikään ei ole OK, paitsi sää. Huomaa, että en ole ihan kunnossa. Kymppi tulee lönkyteltyä kuitenkin.

Someraivo kyllästyttää, siis lähinnä Lähi-Idän konflikti. En aio itse valita puolia, joten olen varmaan ”hiljainen hyväksyjä” sitten. Olkoon sitten niin. Ilman Israelia ei olisi montaakaan asiaa, esimerkiksi minua, vanhempani tapasivat siellä vapaaehtoistyössä taannoin. Konflikteissa on aina kaksi osapuolta, eikä kaikki ole niin yksinkertaista. Olen varmaan paha ihminen, kun nauran tällaisille jutuille.

Turhautumiseni aiheuttaa tällaisia ja tällaisia päivityksiä. Niin, tulispa meteoriitti. Loppuisi se ulina kerrasta. Sitä ennen kuitenkin hengitän. Pysyn erossa draamasta. Ja nyt menen syömään pizzaa.

Enkö muistanut kirjoittaa perjantaina? No huh huh. Mutta olikin rankka päivä ja viikko. Tämä täydennys tehty lauantain, päivän puolella.

Tiivistelmä:

• Terapia (siirtynyt helatorstailta)
• Non-stop puheluita 12-17, Lotan asioita, Veeran asioita, työasioita
• Ilta venähtää, koska varmistelemme asiakkaan verkkokaupan suorituskykyä
• Aivan kuollut olo henkisesti ja fyysisesti 21-02
• Nukahdan kesken tekemisen

Olo edelleen: Minä en jaksa.

Koitan korjata huonosti nukuttuja öitä nukkumalla päiväunet. Jostain syystä uni ei edeltävänä yönä tule ennen neljää. Päiväunet helpottaa, vaikka keräilenkin itseäni vasta kahden aikaan päivällä. Mietin mikä saisi tokkuraisen olon pois ja päätän hetken mielijohteesta pyytää Veeran ulos kahville.

Kahvittelu ja työstä erossa oleminen saa päivän tuntumaan sunnuntailta. Vaikka on torstai. Ihan kujalla koko viikkorytmi.

Illalla Euroviisujen kisastudio osa 2. Tiedän, mutta en jaksa ajatella politiikkaa, olen nihilisti. Ihmiset ovat tekopyhiä ja omahyväisiä. Myönnän, että olen itsekäs ja ajattelen ensin omaa jaksamistani ja viihtymistäni. Loppujenlopuksi se on se mikä merkitsee. En ole aina osannut ajatella näin, vaan antanut muiden pitää minua kynnysmattona. Mutta mitä minä olen, jos en ole oman elämäni herra? Olen 100% vastuussa itsestäni.

Mitä maailma on, jos minua ei ole? Subjektiivisessa mielessä maailmaa ei ole, jos minua ei ole. Ihminen elää itseään varten, kunnes kuolee. Välittäminen ulottuu korkeintaan läheisiini, mutta maailmaa en voi syleillä. En enää.

Noh, ajatus lähti laukalle. Lähden laittamaan pyykit. Orastava päänsärky puolenyön aikaan, mutta uni ei tule. Ei ihan vielä.