Ensimmäinen työpäivä välibreikin jälkeen. En ole ainoastaan päivistä sekaisin vaan ihan muutenkin. Kaikki tuntuu raskaalta.

Juuri nyt osaan keventää työkuormaa. Tiedän rajani. Kuppini on piripintaan, sinne ei enää mahdu mitään. Ylivalumat saavat mennä, enempää en ota. Näillä mennään. Päivä kerrallaan, kun muu ei auta.

Alkaa päästä vihdoin päivärytmiin takaisin kiinni. Elämä on hieman erilaista nyt hetken. A small life update löytyy Mastodon-seuraajilleni, muille palauttaa elefanttisivua.

Pikkuhiljaa takaisin elävien kirjoihin… askel kerrallaan…

Rolle, sun ei tarvitse aina hoitaa kaikkea ja olla se, joka jaksaa. Ei tarvitse.

Nyt se on myönnettävä.

Tässä oli tekstiä. Pyyhin kaiken pois. Sanon vaan, että tämä maanantai oli yksi vuoden pahimmista. Jätän tämän vain tähän.

Mitähän tästä päivästä sanoisi? Mukavaa olla hirveästi miettimättä mitään stressaavaa. Nyt ei ole juuri ahdistanut. Energiatasto hyvät, kofeiinia sopivasti, on lämmintä ja kesä on tulossa.

If I start thinking too far in the future, man, I’m fucked!

Lamb of God, Randy Blythe on Alcoholism – Opie Radio