Italialaistyylinen pizza, jossa on pelkkää juustoa. En malta odottaa syömistä. Katson, kuinka juusto kuplii uunissa. Juuri nyt on hyvä olla. Ei tarvitse tehdä mitään. Joskus on hyvä vain unohtaa velvollisuudet. Perjantai on pyhitetty sokerille, rasvalle ja rentoutumiselle. Voisipa aina olla näin.

Sleep, eat, work. Sleep, eat, work. Melko itseään toistavaa arkea ainakin ulkopuolisin silmin. Mutta Internet on täynnä ihmeellisyyksiä.

Uutispimento, somepimento, vilkuilua ”ulkomaailmaan” lähinnä paskatauolta. Olen viime aikoina jäänyt vähän jumiin jonnekin neuroverkkojen umpitunneliin. Mutta hyvällä tavalla jumiin. Näin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin. Vaarana on vain koukuttuminen. APIt olivat aikoinaan addiktoivia, mutta MCP… porttihuume hienoihin asioihin.

Tarvitsen valoa ja luontoa, mutta jos vielä hetken näitä neonvärejä…

Mielialagraafilla ei ole ollut punaisia notkahduksia hetkeen. Jotenkin tämä teknologinen kehitys ja tekemisen uusi riemu on tuonut mielialaan kohennusta. Olen aina tykännyt ”leikkiä” koodilla ja nyt siihen on mahdollisuuksia enemmän kuin koskaan. Oikeastaan mistä tahansa API:sta saa helposti MCP:n ja julkaisen näitä kuin sieniä torilla. Ensin Timely, sitten YNAB.

Kiitos koodi, kiitos elämä. Tetris-efektikin on tiessään, olen ilmeisesti osannut rentoutua väleissä. 6.5 tunnin keskiarvo per yö ei ole häävi ja aamuisin tuntuu unet aina jäävän kesken. Mutta kunhan vire pysyy hyvänä, en yhäkään valita.

Päivä on kiireinen, hieman jopa stressaava, mutta siitäkin huolimatta olo on kohtalaisen huoleton. Elämä ei ole ongelmatonta, esimerkiksi rahaa ja vapaa-aikaa voisi olla yhäkin enemmän. Mutta en valita.

Vegemakaronilaatikko ja telkkari. Vesilasi. Olen iloinen pienistä asioista. Asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin.

Vuosi sitten maanantaina stressasin. Nyt täytyy sanoa, että stressi on koko kevään loistanut poissaolollaan. En jostain syystä ole stressannut. En oikein tiedä yhtä syytä tälle. Ehkä se on hyperfokusoituminen johonkin mieluisaan vapaa-ajan toimintaan, vanhojen sarjojen bingettäminen tai sitten ihan vaan oleminen. Olenko vihdoin oppinut olemisen jalon taidon?

Omien työkalujen rakentaminen, Anthropicin keksinnöt ja kirjat ovat myös vieneet mennessään. Olen aina ohjelmoinut, mutta nyt sekin on jotenkin erilaista, stressittömämpää. Kun kaikkeen kuluu vähemmän aikaa ja typeriäkin ideoita voi luonnostella helposti, olo on kevyempi. ”Ennen vanhaan” kun kaikki tuli ohjelmoitua 100% käsin, ei osannut lopettaa eikä päästää irti. Nyt on helppo jatkaa siitä mihin jäi, kun ei tarvitse itse muistaa ja osata kaikkea alusta loppuun asti. Kuin olisi oma tiimi aina valmiina ja menossa mukana. Oli AI:sta mitä mieltä tahansa, minun elämääni se on tuonut paljon hyvää mukanaan.

Maanantai tuntuu maanantailta. Miten se aina tuntuukin niin mälsältä? Jotenkin aurinkokin on himmeämmällä juuri tänään, kuka veti sälekaihtimen sen eteen?

Toimari leikittelee ajatuksella neljän päivän työviikosta. Tavallaan hauskaa, kun saa itse päättää. Pienenä yrityksenä olemme ketteriä. Vai olisiko sittenkin 200% parempi?

Viikko lähtee hyvin käyntiin näin. Stressittömyys jatkukoon.

PS. Rollemaan korjaus sai aikaan issuen, joka myötävaikutti korjaavaan pull requestiin. Hyvä minä. Suomeksi: Fediversumista tulevat profiilikuvat näyttivät ajoittain 404 (ei löydy) -virhettä, lähinnä sen jälkeen jos matkan varrella avatar on vaihdettu. Jatkossa toimivat vaihtamisesta huolimatta. Avoin lähdekoodi on ihanaa.