Istun junassa. Päässä tuntuu oudolta, varmaan nämä ilmanpainevaihtelut ja junatunnelit. Kunhan ei taas migreeniksi asti kehittyisi, sitä on ollut vähän liikaa viime aikoina. Stessi, niskajumit, unenlaadulliset asiat… Tästä tuleekin mieleeni varata aika Shamaanille, pistänpäs tekstiviestiä saman tien.
Ajatus ei tänään virtaa. Harmaa maanantai. Myyntipalaveri, check. 23 tehtävää, check. Yllättävän tuottelias päivä, siihen nähden että työpäivästä suurimman osan olen istunut joko junassa tai kahvilassa. Vaikka minulla onkin melko hyvä taito sulkea ympärillä tapahtuvat asiat pois näkökentästäni ja ajatuksistani, en ole liikkuvan työn ystävä. Nomad-työskentely ei toimisi minulle, siis sellainen, jossa tehdään toimistotta kahvilasta hommia ja ollaan koko ajan liikkeessä.
Jotkut haaveilevat reppureissaamisesta ja työskentelystä ”siinä samalla”, mutta minua moinen stressaisi. Toisaalta, en ole matkustelun ystävä muutenkaan. Jos joskus jonnekin matkaan, se on jokin mökki vuorilla. Se on yksi viihtyisä paikka, johon voin linnoittautua pidemmäksi aikaa.
Tykkään vakaudesta.
Kaipaan myös vielä vakaampaa tilannetta. Haaveilen ajoista, jolloin voin olla pingottamatta vaikka puolikin vuotta siten, että tiedän että sekä omat että firman rahat riittävät tarpeeksi pitkälle.
Ehkä se stressittömämpi elämä vielä tulee. Mutta stressataan nyt ensin.
Tässä kirjoituksessa on 211 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:57) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Sunnuntai irkaten
Pitkät yöunet takana, melkein kymmenen tuntia yhtäjaksoista tutimista. Älysormus sanoo, että tämä päivä on syytä levätä, sillä viikko ja lauantain treeni ovat vieneet veronsa. Lähdenkin heti aamupäivästä kahville vaimon kanssa. Perinteinen mustikkapiirakka ja latte.
Rupattelemme niitä näitä. Ahdistaa vain 12%. Kerron taas vaimolleni, kuinka iloinen olen siitä, että olen tällainen ja kuinka iloinen olen siitä, että olet tuollainen. Omalla tavallani. Tiedän faktana, että en olisi koskaan pärjännyt missään Tinderissä. Ällöttää lukea näitä. Miehet, käyttäytykää. Olen niin onnellinen, että tapasin oman vaimoni IRCissä. Ja että irkkaamme edelleen.
Koko päivä menee oikeastaan datailussa. Saan yhden issuenkin clousattua. Illalla lyhyt päivystyskeikka, kun muutenkin tulee istuttua Linux-koneellani. Kyllä minä vaan rakastan sitä, kun on näyttö täynnä komentorivi-ikkunoita.
Tähän loppuun klassikko.
Sunnuntain pisteet: 4/5.
