Kuulumisia tien päältä

Päivät suorastaan vilisee ohi. Tuntuu uskomattomalta miten vähän yhteen peruspäivään oikeastaan mahtuu sisältöä – töitä ja nukkumista. Jäljelle jäävä aika menee perheen ja tyttären kanssa. Mihin oma aika katosi?

Toisaalta, en valita. Jos haluan omaa aikaa (jota en – yllättävää kyllä – ole osannut edes pahemmin kaivata) päätän haluanko valvoa pidempään vai olla töissä vähän pirteämpi. Ainakaan ei tarvitse rekkaa ajaa, ja web-koodarin työt hoituvat vähän väsyneempänäkin. Ja kahvia riittää.

Elämä rullaa paremmin kuin pitkään aikaan. Kun on työpaikka, on myös status suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuvan otin vielä seisoessani pysäkillä äsken. Korvaporkkanoista soi Katatonian New Night. Lunta on tullut helvetisti ja vaikka aura-auto on käynyt niin uutta on satanut päälle. Ehkä ne Helsingin lumet tulivat nyt Jyväskylään.

Lotalla alkaa vihdoinkin päivähoito. Tänään kävin Veeran ja Lotan kanssa päiväkodissa tutustumassa ja palaveroimassa. Siksi menen nyt hieman myöhemmin töihin.

Dropbox on osoittautunut käteväksi niin töissä kuin vapaa-ajallakin. En ymmärrä miksi en ottanut sitä jo aiemmin käyttöön.

Akku vähän lopussa ja alle kymmenen minuutin päästä pitääkin jo jäädä pois bussista. Tämä päivä alkoi hyvin – tällä kertaa jopa ilman suurempaa väsymystä. Toivon myös sinulle oikein sisällöllistä päivää!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää