Päivät suorastaan vilisee ohi. Tuntuu uskomattomalta miten vähän yhteen peruspäivään oikeastaan mahtuu sisältöä – töitä ja nukkumista. Jäljelle jäävä aika menee perheen ja tyttären kanssa. Mihin oma aika katosi?
Toisaalta, en valita. Jos haluan omaa aikaa (jota en – yllättävää kyllä – ole osannut edes pahemmin kaivata) päätän haluanko valvoa pidempään vai olla töissä vähän pirteämpi. Ainakaan ei tarvitse rekkaa ajaa, ja web-koodarin työt hoituvat vähän väsyneempänäkin. Ja kahvia riittää.
Elämä rullaa paremmin kuin pitkään aikaan. Kun on työpaikka, on myös status suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuvan otin vielä seisoessani pysäkillä äsken. Korvaporkkanoista soi Katatonian New Night. Lunta on tullut helvetisti ja vaikka aura-auto on käynyt niin uutta on satanut päälle. Ehkä ne Helsingin lumet tulivat nyt Jyväskylään.
Lotalla alkaa vihdoinkin päivähoito. Tänään kävin Veeran ja Lotan kanssa päiväkodissa tutustumassa ja palaveroimassa. Siksi menen nyt hieman myöhemmin töihin.
Dropbox on osoittautunut käteväksi niin töissä kuin vapaa-ajallakin. En ymmärrä miksi en ottanut sitä jo aiemmin käyttöön.
Akku vähän lopussa ja alle kymmenen minuutin päästä pitääkin jo jäädä pois bussista. Tämä päivä alkoi hyvin – tällä kertaa jopa ilman suurempaa väsymystä. Toivon myös sinulle oikein sisällöllistä päivää!
Ältsyn paljon raskaampaa hommaa on tosiaan olemassa. Joku ensihoitajan ja palomiehen hommia tekevä tyyppi (jonka nimikettä on muista) voi tehdä ensimmäistä työtä yhden työvuoron ja toista toisen vuoron… Putkeen. :-O