Kuulumiset Kainuusta

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Tänään heräsin 6.30, valmiina lähtemään Kajaaniin. Junan oli tarkoitus lähteä 10.45, joten jäi hyvin aikaa pakata kamat valmiiksi. Tuli hieman valvottua, joten hirveä väsymys painoi päälle ja säästämäni Jolt Cola tulikin tarpeeseen. Itsehän en mukaan tarvinnut muuta kuin toisen vaatekerran ja laitteeni (puhelin, iPod, läppäri, laturit, muistikortinlukija, bluetooth-tikku, kuulokkeet ja kuulokkeiden jakaja, hiiri, mokkula).

Lotan ensimmäinen junamatka sujui odottamattoman hyvin. Lotta näytti olevan jopa innoissaan matkaamisesta. Katseli ja ihmetteli paljon ja hymyili ja nauroi. Lotta kiljahteli ja hihkui, samalla kun samassa lastenvaunussa muut lapset parkuivat ja kiukuttelivat äideilleen. Hupakolta matkan ajaksi lainaamamme mokkula (kiitos!) toimi matkalla tyydyttävästi. Katsoinkin suurimman matkasta elokuvaa.

Minionin (Asus EEE PC 901) päälle kaatui viikko sitten lasi limonadia (vaimon näkövamma, ei voi mitään) ja se on nyt huollossa, joten jouduin laittamaan pöytäkoneenani käytetyn Tortun (Acer Aspire 5520) läppärikuntoon. Koneesta oli pohjapaneeli kokonaan avoin, jotta ilma kiertäisi paremmin. Tortun näyttö on myös puoliksi irti keskusyksiköstä (putosi aikoinaan lattialle: Vaimon näkövamma, ei voi mitään) ja näin ollen läppäri on hieman hankala matkakäytössä, mutta kelvannee paremman puutteessa. Näyttö pysyy onneksi edes jotenkuten pystyssä. Tortun akku on myös kuolemaisillaan ja kestää ilman laturia noin reilun tunnin ajan. Onneksi tulimme InterCity-junalla, jossa oli pistorasiat…

Näkövammaislipun ostaminen on aina hirveää säätöä, mutta hyvinhän siitä taas selvittiin. Yo dawg, kuulin että pidät vaunuista…, eli vaunujen laitto vaunuun sujui ongelmitta. Myös junan vaihto ja vaunuhässäkkä onnistui hyvin ilman hässäkkää (jopas oli lause).

Nyt sitten ollaan täällä Kajaanissa torstaihin asti ”rentoutumassa”. Osaanko matkustaa ilman tietokonetta tai yhteyttä interwebsiin? En. Aina pitää olla yhteydet, muuten sekoaa polla. Nettiriippuvainenko? Kyllä, mutta ainakaan en ole riippuvainen tupakkaan tai viinaan.

Nyt on sitten hieman väsynyt olo. Ajattelin kuitenkin katsoa tuon yhden leffan loppuun. Tästä bloggauksesta ei oikein tullut muuta kuin yksityiskohdatonta täytettä ja ajatuksen virtaa. Kuulumisia pitää ostata kertoa välillä myös luettelomaisesti. Ai niin, unohdin tyystin kertoa miksi edes lähdimme Kajaaniin. No, jäipähän lukijalle edes pieni koukku lukea tämä merkintä loppuun. Olemme siis Lotan isomummin, eli Veeran mummin luona. Jännä että Lotalla on elossa vielä isoisomummi (isänsä äidin äidin äiti) ja isoisopappa (isänsä äidin isän isä).

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. tms_

    ”Tästä bloggauksesta ei oikein tullut muuta kuin yksityiskohdatonta täytettä ja ajatuksen virtaa. ”

    Mun mielestä tällaset on ihan mukavaa luettavaa välillä

  2. rolle

    Kiva että tykkäät :)

  3. Laura

    Ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä tarkoitit tuolla että ’näkövammaislipun ostaminen on aina hirveää säätöä’ ? :)

    itse seurustelin pitkään näkövammaisen henkilön kanssa (hänelläkin on muuten Retinitis, ei tosin Usherin syndroomaa) ja junalippujen ostaminen (eli hän osti normaalin opiskelijalipun ja minä sain saattajalipun ilmaiseksi) ei tuottanut aseman lipunmyynnistä ostaessa koskaan minkäänlaisia ongelmia. Muutaman kerran lipun ostaminen tosin jäi niin viimetinkaan että ostettiin lippu junasta, jolloin ongelmana oli lähinnä se, ettei konnari löytänyt laitteestaan sitä nappulaa josta tulostettiin saattajan ilmainen loppu ;) Eräs konnari tosin väitti kerran että opiskelijalipun ostaneella näkkärillä ei ole oikeutta avustajalippuun, vaan lipun täytyy olla täysihintainen. Tämäkin tilanne tosin ratkesi hyvin kun käskimme herraa tarkistamaan asian joko soittamalla jollekin joka tietää asiasta enemmän taikka sitten tarkistamaan asian VR:n sivuilta ;) Mutta tämä tosiaan oli ainut suurempi junalippuja koskenut sählinki mitä eteemme sattui kolmen vuoden seurustelumme aikana :)

  4. rolle

    Lähinnä juuri se, että virkailijat eivät tunnu tajuavan heti että sitä korttia näyttämällä saa sen toisen lipun ilmaiseksi. Tosin nyt sählinkiin liittyi vielä vauva ja vaunut, piti sanoa selkeällä suomenkielellä ”yksi aikuinen, yksi saattaja, yksi vauva + vaunut”.

    Silloin kun olin siviilipalvelusmies, en meinannut koskaan saada lippua ongelmitta. Aina valittivat jostakin, varsinkin konnarit junassa. Aivan kuin sivareilla ei olisi ollut oikeutta matkustaa ilmaiseksi…

    Ihmisiä hämää juuri se, että lipussa lukee ”kuurosokea”, mutta siinä on myös selitys alla jos jaksaa lukea: ”kuurosokea on joko samanaikaisesti kuuro ja sokea, tai kuulo- ja näkövammainen”.

    Yleisesti ottaen ajatellaan että kuurosokea ei näe eikä kuule ollenkaan, vaikka kuurosokea voi myös olla siltä väliltä. Heti ei huomata että toinen on jotenkin vammainen, vaan sitä pitää todistella jollakin kortilla tai lapuilla, ellei sitten viittominen jo vihjaa jotain. Mutta tässä ei ole kyse siitä etteikö olisi uskonut, muuta säätöä vain. Kyllä niitä lippuja on saatu myös ongelmittakin :)