Ketä ei kannata seurata Twitterissä

Olen viime aikoina uudistanut sosiaalisen median strategiaani, varsinkin Twitterissä. Jos Twitteristä haluaa saada kaiken irti, seuraajien määrä ei edelleenkään ole tärkein asia, vaan se, että omista seurattavista on hyötyä.

Melko usein tuppaa seuraamaan vähän turhankin heppoisin perustein. Tyypin yksi hyvä tweetti ei välttämättä tarkoita sitä, että jatkossa kaikki kaverin tweetit olisivat yhtä hyviä.

Monta kertaa homma on kostautunut, kun kymmenen sen-hyvän-tweetin-tweettaajaa on täyttänyt tauhkallaan streamia, eikä seasta meinaa löytää niitä hyödyllisiä paloja. Tosin kaikkia ei voi miellyttää, eikä pitäisi häiritä edes se, että seurattavan tweeteistä puolet on shaibaa – kunhan sieltä löytyy päivittäin sitä mitä itse hakee.

Tämä ei ole yet-another ”kuinka saada Twitter-seuraajia” -artikkeli, enkä liioin ole moisten tekstien fani. Hieman ärsyttää, että joillekin tahoille tai yrityksille seuraajien määrä on nykyään kaikki kaikessa ja merkitsee jopa niinkin paljon, että turhia seuraajia ostetaan rahalla. Sanonta ”ei se määrä, vaan laatu” pätee tässäkin asiassa suuntaan ja toiseen. Jos seuraajien saaminen on tärkeää, se kannattaa tehdä järkevästi. Mutta tämä artikkeli ei ole seuraajien saamisesta, vaan järkevästä Twitter-seuraamisesta.

Huomaa kyllä että en tiennyt ketä seurata silloin kun reilut viisi vuotta sitten Twitteriin liityin (9.1.2008, jos tarkkoja ollaan). Tuhansia seurattavia on aikaa vievää karsia, mutta se kannattaa tehdä, koska sen jälkeen on on paljon kivempi feedi. Aion jatkossakin pitää huolen seurattavistani ja niin kannattaa sinunkin.

Ketä siis ei kannata seurata? No minäpä kerron.

1. Julkisuuden henkilöt, jotka eivät ole Twitterissä

Siis häh? Heillä on Twitter-tunnus, mutta he eivät ole Twitterissä? Kyllä, se on mahdollista. Nämä kyseiset henkilöt nimittäin käyttävät Twitteriä pelkästään postaamalla sisältöä sivuiltaan tai Facebookistaan.

Miksi ei? Itse tykkäilen Facebookissa erikseen, enkä tarvitse tuplasisältöä Twitteriin. Jos pidän julkimosta tai hänen sivuistaan, tilaan hänen feediään RSS:llä Facebookista tai sivuiltaan, enkä tarvitse samaa tavaraa erikseen Twitter-feediäni täyttämään. Yksi hyvistä esimerkeistä lienee Jutta Urpilainen (en kyllä tiedä miksi häntä edes seurasin), joka ei ole yhtä ainoaa tweettiä lähettänyt omana itsenään Twitteriin, vaan kaikki tulee hänen Facebook-sivultaan. Twitter-tilit, joiden jokainen tweetti on fb.me-linkeillä varustettuja, ovat big no no!

2. Julkisuuden henkilöt, jotka eivät osallistu tai tuo lisäarvoa

Jälleen julkkikset. Twitterissä on paljon julkkiksia, jotka tweettailevat jopa päivittäin elämästään. Monet eivät kuitenkaan ole twitterissä läsnä, osallistu keskusteluihin tai edes yritä. Läpinäkyvimpiä oman napansa ympärillä eläviä Hollywood-sankareita ovat ne, jotka eivät seuraa ketään. Feedit täyttyvät oman materiaalin promoamisesta, turhista Twitter-kuvista tai jostain muusta vastaavasta turhakkeesta. Silloin sopii miettiä onko julkkis seurattavan arvoinen ja tarjoaako tämä ihminen sinulle yhtään sellaista tweettiä jota jaksat päivästä toiseen lukea.

Seuratako vain sen takia että ihminen on julkkis, vai keskittyäkö oikeasti laadukkaampaan tavaraan? Luulin tykkääväni Joseph Gordon-Levittin tweeteistä, mutta hänhän tweettaa enimmäkseen epäkiinnostavaa ripulia. Pidän Suomen oman Petri Nygårdin Twitter-asenteesta; vaikka hän seuraa vähän porukkaa verrattuna seuraajien määrään, hän vastailee ihmisille ja on Twitterissä aitona omana itsenään. On vastannut jopa minunkin tweettiini joskus. Hyvä Petriii!

3. Ihmiset, jotka eivät tweettaa mitään

Olen monesti alkanut seuraamaan tosielämän kavereitani Twitterissä. Kuitenkin myöhemmin olen huomannut, että monet eivät olekaan innostunut palvelun käyttämisestä ja Tweetit ovat jääneet muutamaan. Jotkut eivät ole jopa aloittaneet tweettaamista. Jos nämä käyttäjät eivät edes kannustuksen kautta pääse Twitteriin sisälle ja heidän Twitter-tilinsä ”kuolee”, ei seuraaminen luonnollisestikaan kannata.

4. Sivustot, sovellukset, joita voit seurata Twitterin ulkopuolellakin

Monet palvelut ja sivustot omaavat oman Twitter-tilin. Näistä monet toimivat pelkästään blogifeedin syötteenlukijana tai vastaavana tiedotuskanavana. Olen kuitenkin huomannut, että saan täysin saman informaation seuraamalla blogia suoraan RSS-syötteen kautta.

5. Käyttäjät, jotka seuraavat sinua, mutta joiden sisältö ei vastaa kiinnostuksenkohteitasi

Miksi seurata takaisin pelkästään kohteliaisuudesta, jos käyttäjän jutut eivät nappaa missään vaiheessa? Monet ostavat seuraajia tai käyttävät erilaisia seuraajienboostaajatapoja esimerkiksi seuraamalla aivan kaikkia. Fiksu seuraa takaisin niitä oikeita, laadukkaita tweettaajia.

Lopuksi

Olisin voinut listata vielä joitakin, mutta tässä lienee ydintyypit. Twitter on äärettömän kätevä palvelu, kun siitä ottaa täyden hyödyn irti. Jos sait tästä artikkelista vinkkejä Twitter-käyttäytymiseesi, seuraa minua Twitterissä, sillä vastaavia tekstejä tulen sinne postaamaan jatkossakin. Tosin jos pidät sosiaalisesta mediasta, mutta et tykkää metalli- ja rockmusiikista, nörttijutuista, web-kehityksestä, mustasta huumorista, elokuvista tai viittomakielestä, saattaa osa feedistäni olla sitä juuri sinulle turhaa kuraa. :-)

”Hyöty” voi muuten tarkoittaa montaa asiaa. Minulle hyödyllinen tweettaaja on sellainen, jolta saan tarvittavan annoksen jotain minua itseäni kiinnostavaa, joka on jollain tavalla päivääni muuttava, piristävä tai hauska tai jolla on muuten vain hyvät jutut ja kommentit. Hyödyllisyyden ei tarvitse olla absoluuttista, mutta kuitenkin sen verran jatkuvaa, että kiinnostavuus säilyy.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää