Business Finlandin rahoituskohussa näkyy suomalaisten kateus

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , .

Viime päivinä Business Finlandin (entinen Tekes) myöntämät rahoitukset ovat saaneet paljon huomiota niin uutismedioissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Rahoituksia on haettu nyt ennätysmääriä, sillä koronatilanteen vuoksi monissa yrityksissä on tulevaisuus vaakalaudalla. Business Finlandia on kritisoitu nopeista päätöksistä, mutta eniten lokaa niskaan ovat saaneet maksimisumman 100 000 euroa saaneet yritykset ja yrittäjät.

Koska aihe on kohuttu ja liittyy jonkin verran myös omaan elämääni, koen tarpeelliseksi avata aihetta myös oman henkilökohtaisen blogini puolella.

Business Finland tarjoaa rahoitusta tutkimukseen, tuotekehitykseen ja monenlaisiin liiketoiminnan kehittämisen tarpeisiin erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Suuret yritykset ja tutkimusorganisaatiot voivat saada rahoitusta yhteisiin projekteihin pk-yritysten kanssa.

Business Finlandin rahoituspalvelut

Yrityksille tarjottavia rahoitusvaihtoehtoja on ollut olemassa kautta aikojen. Business Finlandin lisäksi rahoitusta myöntävät esimerkiksi ELY, Team Finland, Teollisuussijoitus, Finnvera, SEKES. On olemassa myös konsulttiyrityksiä, jotka auttavat yrityksiä rahoituksen hakemisessa ja myöntävän päätöksen saamisessa. Olen henkilökohtaisesti pitänyt tätä rahalla puljaamista vähän kummallisena, jossa on veteen piirretty viiva siinä, milloin siitä tulee koijaamista tai vähintäänkin epämoraalista toimintaa. Rahaa haetaan milloin mihinkin ja kukaan ei oikein tiedä mihin sitä yrityksen pääomasta käytetään ja kuinka paljon menee kenenkin taskuun.

Haluan uskoa, että enimmäkseen rahaa haetaan oikeaan tarkoitukseen, mutta kyynisimmillään ajattelen, että joku sitä rahaa kuitenkin jossain kuppaa. Mutta sitten taas kysyn: Mitä sitten? Se raha ei ole minulta pois. Moni ajattelee, että kyllä on, koska maksaa veroja. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Sain aikoinaan työttömänä kuulla paljon siitä, että elän muiden verorahoilla, yhteiskunnan loisena, joka ikäänkuin ryöstää rahat muilta omaan hyvinvointiin. Nämä yritysrahoitukset nähdään samalla tavalla, ikään kuin suomalaiset maksaisivat yrityksille rahat omasta pussistaan. Näin ei kuitenkaan ole. Kun verot on maksettu, ne rahat eivät enää ole omia. Tai koskaan olleetkaan. Eikä se pieni osa veroista mikä kehittyvän hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaa mene suoriltaan yritysrahoituksiin, vaan rahaa käytetään moneen eri asiaan.

Yrityksiä, joita on kritisoitu eniten tämän kohun aikana ovat varmaankin Huutokauppakeisari -tv-ohjelmasta tuttu Palsanmäki ja Mungolife-blogi. Ihmisten mielestä näillä yrityksillä ei ole oikeutta rahoitukseen. Mungolife on avannut asiaa kahdessa blogauksessa, Yritsrahoitus ja Viimeinen kommenttini Business Finland -rahoitusasiaan.

Myös oma yritykseni sai myöntävän rahoituspäätöksen 10 000 eurolle. Tämä on julkista tietoa, sillä kaikki rahoituksen saaneet yritykset on listattu netissä. Onneksi meille ei ole tullut tästä kuraa niskaan.

”Harmittaa, kun joku blogi saa koronakriisirahoitusta, enkä minä toimeentulotuella kitkuttava yksinhuoltajaäiti.”

Kaikista käsittämättömintä on, että ihmiset jotka eivät itse ole yrittäjiä tai omistajia, kritisoivat yritysten saamia rahoituksia. Jos et ole toiminut yrittäjänä, miten voisit tietää mitä kaikkea yritystoiminta pitää sisällä. Se on raakaa työtä, vuosien unettomia öitä, persnetolla kitkuttamista, stressintäyteistä arkea. Moni näkee yrittäjät virheellisesti porvareina, joilla on millä mällätä.

Moni ei tunnu käsittävän, että mikään yksittäinen henkilö ei suoraan saa tätä rahaa omalle tililleen, vaan rahat menevät osakeyhtiön käyttöön, vieläpä tarkkaan suunniteltuun sellaiseen. Rahoitusta ei saa mitenkään heppoisella syyllä, vaan pitää oikeasti perustella tarve ja kohde.

Toinen keskeinen asia on se, että tämä ei ole mikään varsinainen ”koronakriisiraha”. Se on leimattu sellaiseksi median toimesta ja keskustelun myötä ja pitää vain osittain paikkaansa. Rahaa haetaan nyt enemmän, koska yritykset tarvitsevat tukea. Minusta on vain positiivista että yritystä tuetaan nyt, koska normaalissa arjessa aiemmin on ainakin pienyrittäjänä saanut tukea yhteiskunnalta melko vähän loppupeleissä.

”Aika irvokasta paljonko ja mille tahoille tuota yritystukea on annettu.”

Vastaan tähän samaan tapaan kuin Mungolife-blogin Anna: Oletko rahoituksen myöntäjää eli Business Finlandia parempi taho arvioimaan hakemusta, jota et ole nähnyt? Julkisuuteen on tuotu tietoon ainoastaan rahoituksen saaneet tahot ja summat, mutta ei kaikkia niitä asioita, joihin rahoitusta on haettu. Näitä asioita voivat olla mm. uuden tuotteen kehittäminen, brändiuudistus, palveluiden laajentaminen, kansainvälistyminen, yritystoiminnan muu kehittäminen, uusien työpaikkojen luominen, uusien toimialojen luominen, jne. jne.

Eikö ole hyvä asia, että yritykset kehittyvät? Sitä myötä lisääntyvät myös työpaikat ja kaikkien yrityksessä työskentelevien toimeentulo. Joillakin aloilla asialla on parhaimmillaan suoraan positiivista myös vaikutusta esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai ympäristöön, ihmisten koteihin tai terveydenhuoltoon…

Sitten hieman kritiikkiä

Kaikkia julki tulleita rahoituspäätöksiä ei voi aivan pureksimatta niellä. En esimerkiksi ymmärrä yrityksiä, joiden vuoden liikevaihto on neljä kertaa vähemmän kuin itse saatu rahoitus. Tai yrityksiä, jotka ovat saaneet 100 000 ja niissä työskentelee yksi henkilö. Tai yrityksiä, jotka eivät ole ”oikeita” yrityksiä postilokero-osoitteineen, ja niin edelleen. Pakostikin jotain filunkia on täytynyt tapahtua. Mutta se on Business Finlandin vastuulla, ei minun tai sinun. Business Finlandia saa ja pitääkin kritisoida. Totta kai jokainen myönnetty raha on joltain toiselta yritykseltä pois, joka ei syystä tai toisesta rahoitusta saanut, ja toivottavasti perustellusta syystä. Jos hakeminen ja rahoittaminen ei toimi kuten pitäisi ja asiassa tapahtuu väärinkäyttöä tai epäoikeudenmukaisuutta, Business Finland ansaitsee kritiikin.

Hakijayritykset eivät ansaitse kritiikkiä. Huutokauppayrityksen Palsanmäille, kiinteistövälittäjä Jethro Rostedtille ja monelle muulle on tullut jopa tappouhkauksia rahoituskohun myötä.

Ei tätä aiheuta mikään muu kuin mediamylly ja suomalaisten ikivanha kateus. ”Miksi tuo saa, enkä minä” on niin perinteistä suomalaista öyhötystä. Palsanmäkien säikähtäessä ja palauttaessa rahoituksensa Iltapaskan keskustelualueen idiootit lähinnä kiittelivät, että oikein tekivät, tai ilkkuivat vielä kaiken päälle ”oli jo aikakin”.

Jospa keskittyisimme kaikki vain omaan tekemiseemme?

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä