Big Brother sosiaalipsykologisesta näkökulmasta

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 9 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Muistan joskus teininä kun katselin sivusilmällä jenkkien Big Brother -villitystä. Moni saattaa yllättyä siitä tiedosta että formaatti ei ole lähtöisin jenkeistä, vaan Hollannista. Ensimmäinen BB-lähetys tapahtui Hollannissa vuonna 1997. BB tuntuu olevan suosittu bloggausaihe, joten ajattelin päivittää mielipiteeni ajan tasalle. Viimeksi kirjoitin aiheesta viime vuonna.

Big Brother -logo

Olisiko ollut vuosi 2003 tai jotain kun ensimmäisen kerran näin BB:tä Suomen telkkarista. Silloin jenkkiBB ei ollut kovin suosittu ohjelma, mutta mieleeni jäi erityisesti miesasukas jolla oli hattu jokaiselle kuukauden päivälle. Koska olen katsonut televisiota varsinaisesti vasta vuodesta 2009 (kotonamme ei ollut televisiota. Emmekä ole lestadiolaisia, emme vain tarvinneet kapistusta) – vaikkakin satunnaisesti – minulta meni Suomen Big Brotherin alkaessa 2005 koko hypetys täysin ohi. BB-Pertun vitsit tosin kantautuivat minunkin korviini ja osa niistä oli jopa hauskoja.

Joillekin jo sana ”Big Brother” on hirveää myrkkyä kuultavaksi. Mielestäni tämäkin asia on täysin suvaitsevaisuuskysymys. Joidenkin mielestä Big Brother on oletuksena silkkaa paskaa. Joidenkin mielestä se on tylsää. Jotkut sorsivat formaattia vain sen takia ”kun muutkin”. Ymmärrän kyllä näitä mielipiteitä, mutta ohjelma on jostain kumman syystä silti Suomen katsotuin. Se tavallaan kertoo jotain meistä suomalaisista sohvaperunoista. Ihmiset kiinnostuvat kohuista, tirkistelyistä, olemmehan äärimmäisen uteliasta lajia.

Olen täysin samaa mieltä Bloggaajat.comin Petterin kanssa:

Myönnän katsoneeni parina vuonna kyseistä ohjelmaa aika tiivistikin, tosin luultavasti eri syistä kuin keskivertokatsoja. Itselleni ohjelman parasta antia on sen psykologinen aspekti “ on jotenkin opettavaista katsoa ylhäältä käsin miten ihmiset toimivat häkkiolosuhteissa, vähän sama fiilis kuin Korkeasaaren paviaaneja seuratessa.

Ohjelman psykologisesta puolesta valotin jo viime kerralla. Minusta on kiintoisaa seurata miten ihmiset kestävät sosiaalista painetta ja miten niin täysin erilaiset ihmiset tulevat toisensa ja erilaisten haasteiden kanssa toimeen eristyksissä muusta maailmasta. ”Kuinka kulissit kaatuvat?” on tänä vuonna BB:n tagline, joka kertoo melko hyvin ohjelman perimmäisen tarkoituksen. Omalla tavallaan ohjelma kertoo jotain ihmisrodusta, siitä millaisia olemme, miten me käyttäydymme.

On hauska seurata erityisesti käyttäytymistä. Juuri pudonneet Maria ja Jani ovat täysin erilaisia ihmisiä. Jani on vähän ”hidas”, lapsenmielinen, ehkä jopa rajoittunut mies, Maria taas sosiaalinen bimbo jonka haaveena on kuuluisuus ja glamourmalleus. Silti Jani yritti tehdä vispilänkauppaa kaunottaren kanssa joka oli paini selvästi täysin eri luokassa eikä tosielämässä Janilla olisi ollut mitään mahkuja – eikä ollut talossakaan. Maria nimittäin viilasi Jania häikäilemättä linssiin ja päiväkirjahuoneessa (=huoneessa jossa voi puhua ainoastaan ”Big Brotherille” ja kameralle tunteistaan ilman että muut asukkaat saavat tietää) sitten selitti kuinka koko tyyppi ei voi vähempää kiinnostaa. Itse asiassa Maria kirosi heti ensimmäisellä päiväkirjaistunnollaan että talossa ovat kaikki mitättömyyksiä. Silti hauskasti piti kulisseja yllä kokonaisen viikon.

Taloon menijät ovat yleensä olleet vähä-älyisiä, teinejä, omituisia, nörttejä, joukosta erottuvia tai muuten vain kummallisia ihmisiä. Joskus porukkaan mahtuu ”normaalejakin” ihmisiä, mutta he tippuvat melko nopeasti koska ihmisiä ei jaksa ”tavallinen” kiinnostaa. Ärsyttävimmät ja kohutuimmat asujat asuvat talossa yleensä pisimpään. Toisaalta joskus myös kiltein ja hyvällä tavalla kohua herättänyt voittaa, kuten vuoden 2009 BB-Anniina.

Kun itse ”vanhenee”, huomaa miten toiset ”nuorenevat”. Tänä vuonna talossa on muutama 18- ja 19-vuotias. Nuo ”aikuiset” ovat vuosimallia 1991-1993. Huomaa kyllä juttujen ja käyttäytymisen laadusta. Hämmentävää ja pelottavaa.

Joskus olen jopa itsekin miettinyt taloon lähtemistä, mutta nykyisessä tilanteessani se ei ole mahdollista. Enkä haluaisikaan, ei riittäisi pokka eikä innostus. Se on tavallaan joku kummallinen salainen fantasiani. Suurimmat ”esteet” olisivat varmaankin omat pelkoni ja estoni, muiden asujien huomionhakuisuus, lääppiminen, irtosuhteet, sekstailu, pervoilu, alkoholinkäyttö ja se että minä kokonaisena ihmisenä (puhumattakaan lerssistäni) näkyisi koko maailmalle. Kuten olen joskus sanonut, en halua huonoa julkisuutta ja se on itseasiassa yksi peloistani.

Asukkaana toisin toisaalta taloon paljon uutta. Olen hevari, nuori mutta elämää nähnyt, sivistynyt, nörtti, viittomakielinen (tosin talossa ei varmaan paljoakaan tarvitse käyttää), erilainen, aito, persoonallinen, jossain määrin uskovainen, naimisissa ja sitoutunut, jne. Toisaalta en haluaisi olla sellaisessa apinalaumassa niin pitkään ja pelkäisin minuun kohdistuvaa huomiota. Ahdistuisin huomion keskipisteenä olemisesta ja siitä että kanssani olisi jatkuvasti liikaa ihmisiä. Voisin kuvitella olevani yhden päivän talossa, mutta sen jälkeen laukeaisi ihmisfobia ja kuolisin henkisesti ja hajoaisin kappaleiksi hetkessä. En myöskään pystyisi lopettamaan muuta elämääni beebeilyn ajaksi. Voittoraha kyllä nappaisi.

Katsominen on tavallaan mukavaa, koska se on jännittävää, se herättää ajatuksia, iloa, vihastusta, myötähäpeää ja kiinnostusta. Big Brotherin kautta – yllättävää mutta totta – saa myös uusia keskustelunaiheita. Nykyään otsikoissa tuntuu olevan tosin vain kävijävirtaa houkuttelevia aiheita kuten BB-Ksenian tissit, BB-Marian (vai Marin, samapa tuo) perse, tämä ja tuo suihkussa, alasti, Paul ja itseruskettavat, kohu sitä kohu tätä, Ksenia alasti, Maria alasti ym.

Olen kyllä melkolailla samaa mieltä tämän Anonyymin Iltalehden kommentoijan kanssa, vaikka BB:tä seuraankin:

Näkeehän sen jo nettilehtien luetuimmista jutuista, että paljas pinta se kiinnostaa suomalaisia. Joku vilauttanut tissiä tjsp niin se uutinen on heti sivun luetuin juttu. Ihan sama onko se itse Tuksu alasti, niin suomalainen menee ne kuvat kattomaan. Ja sitten haukutaan julkisesti lyttyyn vaikka mielen pimeissä sopukoissa toivotaan vaan lisää.

Suomalaiset eivät kehtaa itse tehdä mitään, niin sitten pitää tirkistellä näitä idiootteja, jotka menevät sinne vain ”julkisuuden” ja rahan perässä. Ja kiitos suomalaisen median, nämä dorkat eivät ole julkisuudessa sitä kuuluisaa 15 minuuttia vaan 15 VUOTTA!

Ah niin, salaa voidaan vilkuilla eikä kukaan tule sanomaan siitä yhtikäs mitään… Paitsi minä. Ja mun mielestä sun pitäisi ihan oikeasti hankkia elämä. Mitä sä hyödyt muiden touhujen katsomisesta? ET MITÄÄN. Elä sitä omaa elämääsi!

Mutta ei hätää ihmiset! Annan teille vinkin, mikä hyödyttää sekä teitä tirkistelijöitä/vanhoja pervoja, että meitä BB-vihaajia…

LADATKAA SITÄ PERHANAN PORNOA. Ei voi olla niin vaikeeta!

Mutta toisaalta Big Brother ei ole pelkkää paljasta pintaa, vaikka siltä vaikuttaakin.

Nytkään en ole seurannut jokaista jaksoa, mutta sen verran seuraan että tiedän missä mennään. Kun katsoin viime kautta (2008-2009) olin mm. työvoimapoliittisella kurssilla jolla oli jonkin verran naispuolisia telsun tuijottelijoita. Heidän kanssaan oli mukava juoruta ja spekuloida Big Brotherista. Nykyään ei ole oikeastaan ketään kenen kanssa puhua BB-paskaa, mutta eipä tarvitse ollakaan. Kunhan seuraan, mitä se ketään haittaa?

Seuraatko itse Big Brotheria? Jos seuraat niin miksi? Miksi et? Ota kantaa kommentoimalla tästä!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Miko

    Muistan, kuinka lukioaikoina BB oli psykologian tuntien kuumin puheenaihe. Kuten sanoit, psykologisella tasolla mielenkiintoista seurata ihmisten käyttäytymistä. En ymmärrä näitä BB-vastaisia ihmisiä: jos ei kiinnosta, voi olla katsomatta. Ja lukematta.

  2. rolle

    Kiitos kommentista Miko! Kyllä, kaiken voi suodattaa. Lehden BB-sivuille tai BB-aikaan television ääreen ei kannata rynniä jos ei kiinnosta.

  3. Joni

    Niinhän se on että sitä haukutaan mistä ei tiedetä. BB on sen verran laaja ohjelma, että siihen löytyy monia syitä katsoa, eikä kaikilla edes samoja