Avainsana: päiväkirja
-
Rytmiä elämään
Maanantai oli kiva päivä. Juttelin äidin kanssa pitkästä aikaa tunnin puhelimessa. Tietysti hän huolestui kun kerroin masennuksestani ja viime ajan ongelmistani. Sanoi soittavansa seitsemältä aamulla herättääkseen minut. En herännyt seitsemältä. Heräsin vähien yöunien jälkeen joskus yhdeksän jälkeen. Nukuin Lotan kanssa tunnin päikkärit. Olin lauantaina lähettänyt viestin VolaPajan vetäjälle, että vieläkö ehtii. Olin saanut heti maanantaiaamusta myönteistä viestiä, joten soitin asianomaiselle,…
-
Isä on tärkeä
Päiväsaika meni pitkälti nukkuessa, apinatytön kanssa leikkiessä ja häntä vahtiessa ja elokuvaa katsellessa, joten isänpäivän kuulumiset jäivät tällä kertaa todellakin viime tippaan. Tätä kirjoitusta julkaistaessa päivä on jo vaihtunut, mutta eipähän tuo haittaa. Ehdin tekemään omia lempiasioita yleensä juuri öisin… hail vampirism. Isään ja isyyteen liittyviä juttuja olenkin kirjoitellut jo melko paljon aiemminkin, mutta isänpäivänä on tapana muistaa omia isiä…
-
Alavireisyyttä
En ole kirjoitellut moneen päivään johtuen niistä tutuista vanhoista syistä: (1) väsymys, (2) jaksaminen, (3) masennus, (4) elokuvat. Viime lauantaisen paniikkikohtauksen myötä olen nyt harkinnut terapian aloittamista uudelleen. Viimeksi kävin kesällä ja asia jotenkin unohtui terapeutin jäädessä pitkälle kesälomalle. Pitkään ajattelin myös että olen ”tarpeeksi terve”, enkä tarvitse terapiaa. Mutta tosiasia on että joskus ulkopuoliselle puhuminen voi auttaa… Terve mieli…
-
Vähemmän eeppinen torstai
Tänään on ahdistanut pitkästä aikaa, tuntemattomasta syystä. Ehkä se on tämä viikko, nimittäin joka päivä on ollut jotakin oikeaa tekemistä tai käyntiä ja ainakin parina päivänä ollaan tultu kotiin vasta iltamyöhään. Pitäisi olla iloinen että on virikkeitä, mutta itse viihdyn parhaiten jos saan vain olla, ilman ”häiriötekijöitä”. Olen käsittämättömän huono aamuissa ja aamun alkaessa huonosti menee usein myös päivä –…
-
Siivous-sunnuntain kuvasaldoa
Sain sunnuntaina kerättyä itseni ja siivosin koko talon perinpohjin. Lapsiperheessä tavarat kertyvät huomaamatta ja siivottua tulee harvoin, kuten aiemmassa siivousta käsittelevässä kirjoituksessani jo kerroinkin. Siivoamisen jälkeen oli mahtava olo ja otin kameran käteen tallentaakseni olon syyt talteen. Puolitoistavuotias tyttönikin osasi auttaa minua tavaroiden keräämisessä. Lelulaatikon vein sitten Lotan omaan huoneeseen olohuoneesta eliminoidakseni sotkun uusiutumisen tytön innostuesssa uudestaan leikkimään. Haluaisin panostaa…