Vähemmän eeppinen torstai

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Tänään on ahdistanut pitkästä aikaa, tuntemattomasta syystä. Ehkä se on tämä viikko, nimittäin joka päivä on ollut jotakin oikeaa tekemistä tai käyntiä ja ainakin parina päivänä ollaan tultu kotiin vasta iltamyöhään. Pitäisi olla iloinen että on virikkeitä, mutta itse viihdyn parhaiten jos saan vain olla, ilman ”häiriötekijöitä”.

Olen käsittämättömän huono aamuissa ja aamun alkaessa huonosti menee usein myös päivä – jolloin yleensä nukun aamun aiheuttaman väsymyksen pois. Tyypillisesti aamuisin Lotta herättää minut iloisesti 7 ja 11 välillä, jolloin laahustan puoliunisena jääkaapille tekemään aamupalaa – Lotalle, en jaksa itselleni. Kuten aiemmin sanoin, on ristiriitaista että omat rutiinini ovat päin honkia ja samaan aikaan Lotalla on juuri sellainen rutiini mikä pienellä lapsella pitääkin olla. Kun tytöllä on aamupala, torkun sohvalla aamupiirrettyjen pyöriessä…

Varmaankin juuri rutiinien puuttuminen saa minut toisinaan masentumaan. Mutta en mahda itselleni mitään, asiat ovat olleet samalla tolalla vuosikaudet. En syö, en liiku, enkä oikeastaan ”harrasta” mitään oikeasti. Monesta asiasta heijastuu rahaongelmat, mutta syynä on myös oma ponnettomuuteni. Elinikäni on varmasti jo valmiiksi lyhentynyt, mutta turha moista on ajatella. Elän miten elän.

Olisi paljon taas ajatuksia muunnettavana tekstiksi, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Viime päivinä ei ole oikeastaan taas jaksanut mitään tähdellistä. Tänään kävimme saunomassa ja huomasin että saunavuorotaulukkoa oli laajennettu kymmeneen asti. Nyt meidän yhdeksältä loppuvan vuoron jälkeen tulee vielä seuraava… halusin nimenomaan saunoa viimeisenä ilman että tarvii vartoa milloin oven takana hakkaa seuraava saunoja. Pitänee soittaa ja valittaa josko saunavuoromme voisi vaihtaa torstain tai perjantain viimeiseksi. Tämän päivän voisi pelastaa hyvä elokuva.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Jyri Väätäinen

    Tunnistan niin itseni tuosta… Olen kanssa aika laiska ja tykkään tehdä kaikkea muuta kuin mennä jonnekin ulos aina hengaamaan. Koti on hyvä paikka minulle, laiska kun olen, eikä tälle voi juuri mitään. Itse viihdyn kanssa paremmin silloin, kun kukaan muu ei häiritse. :D

    Mukavaa, että on tällaisiakin ihmisiä. Ei minua ainakaan yhtään huvita minnekään baariharrastelijaksi alkaa, sieltä ei löydä kuin humalassa olevia nuoria. Istun paremmin kotona ja bloggaan tai katson jotain nettisivuja/televisiota. Vaikka voi olla ulkona ilmankin että menee baariin, ei silti aina huvita lähteä. Ei edes omassa seurassa.

    :D

  2. rolle

    Jep, koti on paras. Baareja en itsekään ymmärrä, varsinkaan sitä miten ne vetää niin paljon porukkaa…

  3. piitsu

    Kuulostaa niin multa, ennemmin kotona ku baaris… rakastan hiljaisuutta!!! Varsinkin nyt ko tenava on maailmalla… ah tätä ettei viimeisimmät lista hitit soi!! Vielä kun oppisin pitämään sateesta!!