Avainsana: elämä
-
Satunnaisuutta pakon uhalla
No jopas on jäänyt bloggaaminen vähemmälle tänään. Ei minua oikein nytkään innosta kirjoittaa, mutta kun tekstiä syntyy niin…* Olen melkein pakotettu bloggaamaan pidempiä tekstejä, kun mikrobloggaukset tuntuvat valtaavan alaa sivulla. Tällä sivulla olevat Twitter-postaukset käyttäytyvät siis kuin normaalit merkinnät. Tästä johtuen voi näyttää siltä kuin sivulla olisi vähemmän niitä ”oikeita” merkintöjä, kun tosiasiassa Twitter-postaukset ovat niitä oikeita merkintöjä. Ne on…
-
Pieleen mennyt lauantai
Tänään oli suorastaan katastrofipäivä. On pakko kirjoittaa tämä pois mielestä edes jonkinlaisen mielenrauhan saavuttamiseksi. En ollut kunnolla suunnitellut päivää ja aikataulu oli liian kiireinen minulle. Kaikki meni täysin reisille. Heräsin ihan älyttömän sekavassa tilassa ennen yhdeksää, mutta minulla ei ollut voimia nousta ylös sängstä, erään dagen efteriksikin kutsutun jälkitaudin takia. Nukuin yhteentoista – ei olisi pitänyt, siitä kaikki ongelmat alkoivat.…
-
Kuuroja sataa
Juuri kun astuin ovesta alkoi satamaan, kaatamalla. Mutta eipä tuo minua haittaa. Oli hauska näky varmasti kun kävelin kävelykatua ihan samalla tavalla kuin aurinkoisellakin säällä. Ei minua sade haittaa, edes kaatosade. Oli vain pelkästään hauskaa katsella kun ihmiset juoksivat sadetta karkuun katokseen. Kävin Anttilassa asioilla ja takaisin tulessa (yhä satoi) samat ihmiset odottivat yhä saman katoksen alla. Kävin Subwayssa hakemassa…
-
Kesäistä torstaipäivää virkistetystä Rollemaasta
Tänään oli siis päivä, jolloin sain nukkua. Aamulla ei ollut mitään menoa. Kerrankin. Nukuin melkein puoli kolmeen saakka ja olokin oli sen mukainen. Lotta herätti yöllä vain kerran, pieni tyttömme on alkanut oppimaan milloin on yö ja milloin aamu. Kuulemma viimeistään 3 kuukauden ikäisenä vauva osaa erottaa yön ja päivän ja rytmi alkaa vakiintua. Postissa tuli vauvatavaraa, mm. ”Lasten Parhaat…
-
Iltaunet elämän aikajatkumossa
Nukuinpa sitten päiväunet, nokoset, vai pitäisikö sanoa iltaunet. Kuudesta eteenpäin tuli nukuttua ja kello näyttää olevan jo yli kymmenen. Vieläkin vähän tokkurainen olo ja niska oikuttelee. Vauva nukahti – ehkä viideksi minuutiksi. Rupesi protestoimaan heti kun huomasi jääneensä ilman seuraa. Nyt se sitten chillaa kanssani koneella ja sinnittelee kovasti. Aika jännä miten vauvatkin osaa ovelasti venyttää tuota nukkumaanmenemistä. Tuossa se…