Maanantaimetallia 26 – Klabautamann kikkailee bläkkistä Opethin jalanjäljissä

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Klabautamann on saksalainen kokeellinen black metal -bändi, jonka musiikissa on rajusti vaikutteita mm. Opeth-tyyppisestä progressiivisesta metallista ja folk metallista. Bändi on siinä mielessä erikoinen, että sen musiikki ei oikeastaan rajoitu mihinkään. Sitä vastoin sanoitukset käsittelevät enimmäkseen luontoa, metsiä ja meriä, mikä on black metal -tyyppiselle musiikille hyvin epätavallista. Erikoisinta on kuitenkin se miltä bändi näyttää, black metallille jälleen epätyypillisesti bändi ei kehitä juuri minkäänlaista imagoa, päinvastoin, yhtye vetää kuvansa välillä täysin läskiksi (osoitus alla).

Klabautamann

Tim Steffensin ilmeestä tulee mieleen Tom Hanks.

Yhtyeessä on vain kaksi jäsentä: Florian Toyka ja Tim Steffens, jotka ovat tehneet yhteisprojektissaan musiikkia vuodesta 1998 lähtien, hajoamatta missään vaiheessa. Bändin nimi tarkoittaa peikkoa, Klabautermannia, joka on saksalaisen mytologian ja satuperimän peikko, joka ennustaa laivojen hyvää tai pahaa kohtaloa (lisätietoa Wikipediassa englanniksi).

Klabautamann

Löysin bändin juuri kun yhtyeen toistaiseksi uusin levy Merkur julkaistiin kesällä 2009. Tämä levy on ollut minulla kovassa soitossa, mutta etenkin kappale nimeltä Lurker in the Moonlight. Rakastan koko kappaletta hillittömästi, etenkin kevyttä ja melankolista himmailua kohdasta 2:36 eteenpäin. Kappale tuo mieleen Klabautarmanin suomalaisen vastineen, Oranssi Pazuzun, jollain kummalla etäisellä tavalla.

Klabautamann - Merkur (2009)

Klabautamann – Lurker in the Moonlight

Suosittelen Klabautamannia lämpimästi kaikille raskaasta kokeellisesta metallista tykkääville. Henkeen ja vereen Opeth-faneille tämä ei välttämättä ole, mutta minä pidän musiikin huljuvasta vaihtelevaisuudesta, sen eräänlaisesta omaperäisestä psykedeelisyydestä ja totta kai loistavasta musiikillisesta kokonaisuudesta.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. Piparnakkeli

    Ehkä kiinnostus kumpuaa pinnallisesti osittain juuri ulkomusiikillisista seikoista, mutta tähän Klabautamanniin pitää tutustua tarkemmin. Thanks for the tip!

  2. Rolle

    Eipä kestä! Mukavaa että näistä on hyötyä. Takaan että Klabautamann on musiikillisestikin varsin onnistunutta tavaraa.

  3. Maanantaimetallia 52 – Mystistä ja atmosfääristä black metallia Amerikan luonnosta | Rollemaa.org

    […] Perinteistä bläkkistä bändi ei tee myöskään sanoituksiltaan, jotka keskittyvät perus epätoivon ohella lähinnä shamanismiin ja luontoon. Kuullaanpa kappaleilla jopa linnun laulua. Vielä itsellenikin hieman vieraampi yhtye julkaisi killerilevyn Celestial Lineage viime syksynä. Musiikillisesti meno on jykevää ja eeppistä, mutta bändin vaatimattomat promokuvat eivät kerro musiikista kirjaimellisesti yhtään mitään. Viimeksi vastaavia mitäänsanomattomia ulkomusiikillisia viboja herätti saksalainen bm-duo Klabautamann. […]