Ajatuksen palasia viikonlopun päätyttyä

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Ajattelin jälleen kirjoittaa siitä, mitä juuri nyt ajattelen. Mitä pääni sisällä liikkuu? Tällä hetkellä ei paljon mitään. Katsoin hyvän elokuvan vaimoni kanssa ja sain lapseni vihdoinkin nukkumaan. Huomenna on sitten uusi päivä töissä. Sain viikonlopun aikana univelat kätevästi nukuttua pois ja nyt ei väsytä yhtään. Hyvä niin. Toivottavasti ei väsytä aamullakaan. Kämppä on kaaos, mutta viikonloppuna ei ole jaksanut keskittyä mihinkään – vähiten siivoamiseen. Jos sitten viikolla jaksaisi.

Olen nähnyt sekopäisiä unia. Unipäiväkirjaa ei ole tullut kirjoitettua aikoihin, mutta ajattelin jatkossa sijoittaa miniläppärini yöpöydälleni, josta pääsen kirjoittamaan heti päättömät unet ylös herätessä.

Ruokatottumukseni ovat taas päin prinkkalaa. On päiviä, jolloin saatan syödä vain yhden leivän – eikä tunnu missään. Näläntunne on kadonnut kokonaan, enkä edes muista syödä. Työpäivinä paiskin töitä viiteen asti, ilman ruokataukoa. Jos ruokatauon pidän niin en syö, vaan käyn kotona katsomassa perhettäni, tai hoidan asioita. Kotiin tullessa istahdan sohvalle ja rentoudun. Saatan istahtaa sen jälkeen tietokoneelle, tai katsoa elokuvan. Yhdeksän jälkeen illalla muistan että vois jotain syödäkin. Ja tätä on jatkunut monta kuukautta. Sama ongelma on ollut pitkään niistä ajoista kun kotona asuin.

Muuta haittaa ei ole ollut, kuin ajoittaista väsymystä ja aamuista huimausta. Arvot ovat täysin sekaisin herätessä, jolloin kädet usein tanssivat hetken tärinäliikettä. Onkohan tämä jo vaarallista? Säännöllisesti en ole syönyt sitten peruskouluaikojen. On myös ollut päiviä, joina olen pärjännyt pelkän energiajuoman voimin. Jolt Cola on silkkitiessä vain euron, meille Data Groupin työntekijöille. Kerran sain heiltä 24packin ja hintaa tuli parikymmentä senttiä per puteli. Kofeiini auttaa jaksamaan eteenpäin… tä?

Elokuvia olen katsonut paljon. Leffat ovat suurin intohimoni, pitkään olleet. Koko ajan on leffafiilis. Mikä tahansa genre käy, mutta eniten pidän tällä hetkellä kauhusta, trilleristä ja scifistä. Töissä menee hyvin, jne. Itsenäisyyspäiväni meni kotona rentoutuessa. Linnan juhlia en jaksanut seurata tällä kertaa ollenkaan. Jospa katsoisin taas elokuvan ennen nukkumaanmenoa…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä