Väkivaltaiset numerohirviöt

Minulla on ollut aina periaatteena, että en paljasta mitään kovin henkilökohtaista itsestäni, mutta tuo periaate on aina löystynyt ja löystynyt. En tänäkään päivänä paljastaisi blogissani suorimpia mielipiteitä, intiimiä asioita, suhteitani tiettyihin asioihin ja ihmisiin, ym, jos tiedän että se voi jollain tasolla aiheuttaa negatiivista latausta muissa ihmisissä.

Raha-asiat ovat yksi tällainen asia. En ole pahemmin puhunut rahasta, mutta nyt aattelin vähän purkaa… Tilipäivän aikaan on jälleen aika tarkistaa loputon laskupino. Kilahtaa näihin laskuihin. Tuntuu ettei näistä pääse koskaan eroon. Aina on toinen perinnässä ja kolmas ulosotossa. Olen hirveän huono talouden hallinnassa ja tuntuu että pitäisi palkata joku hoitamaan homma puolestani – jos siihenkään olisi edes varaa. Olkaa te tyytyväisiä, joilla on jokainen lasku maksettu ajallaan ilman että yksikään on perinnässä tai ulosotossa.

Velkoja on meillä molemmilla. Sanotaanko nyt että onnettomien sattumien, elämän kaltoinkohtelun summana, lapsenomaisella rahankäytöllä on kerääntynyt kiva summa, jota ei näillä sossutuloilla saa ihan heti maksettua. Sovin hiljattain perintätoimiston kanssa muutaman vuoden maksusuunnitelman. Hassua on että tiedän nimeltä kuutisen perintätoimistoa joiden kanssa olen joutunut sopimaan maksuista. Velkaneuvojaankin olen joutunut olemaan yhteydessä.

Sanotaan että raha ei tuo onnea, mikä ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Lauseeseen pitäisi lisätä ”pelkkä”-sana ”raha”-sanan eteen. Pelkkä raha ei tuo onnea, sillä rahalla ei voi ostaa ystävää tai rakkautta, sillä silloin se ei ole todellista. Tulee Riku Rikas -leffa mieleen. Raha kuitenkin ainakin omalla kohdallani ratkaisisi suurimpia ongelmia.

Hiljaa hyvä tulee. Lohduttaa ajatus että eräällä tuntemallani oli aikoinaan tuhat kertaa suuremmat velat ja hän sai ne kunnialla maksettua kymmenessä vuodessa. Olen vielä nuori. En usko että olen loputtomasti velkojeni vankina. Joulukuussa tulee molemmille kuutisensataa veronpalautusta, joka menee automaattisesti ulosottoon ja vähentää summan veloista. Se on hieno juttu, sillä onpahan taas vähemmän maksettavaa. Pää alkaa levitä silmissä pomppiviin lukuihin, joten menenpä pitämään taukoa ulos…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää